Emmi Finding Neverland

Adios!

2011-09-21T11:00:00.000+02:00

Kuvaa klikkaamalla pääsette uuteen blogiin.

Kiitos teille arvoisat lukijat, näistä kuluneista kolmesta vuodesta - kiitos kun olette jaksaneet lukea tarinoitani, kiitos lähettämistänne kommenteista ja ennen kaikkea tsemppauksistanne vaikeina aikoina.

Suuri halirutistus minulta teille kaikille!

I do.

2011-09-20T04:55:00.000+02:00

Rakastuminen ja vastarakkauden saaminen on jotain mikä ihmisen pitää kokea itse ymmärtääkseen mistä on kyse. Tieto siitä, että on olemassa joku, joka ajattelee sinua, ikävöi, kun et ole paikalla ja on huolissaan vuoksesi, on lohduttavaa.

Tiedätkö sen tunteen kun sinun tarvitsee sanoa vain yksi sana ja saat toisen nauramaan? Se on se vanha jutttu, jonka vain te kaksi tiedätte niin hyvin.

Entäs se, kun puhut jostain yhteisestä muistosta, ja toinen alkaa lisäilemään omia muistikuviaan, asioita jotka olivat jo haipuneet mielestäsi, ja saa sinut ymmärtämään, että rakkaus oli molemminpuolista ja yhtä kiihkeää alusta lähtien.

Se hetki, kun löydät kätköistäsi vanhan kirjeen, jossa toinen haaveilee yhteisestä elämästä, lapsista ja vanhenemisesta yhdessä. Kuinka se saakaan sinut epäilemään itseäsi ja omaa päätöstäsi. Onko lähteminen todella arvokkaampaa kuin tämä mitä minulla on?

Entä tiedätkö miltä tuntuu, kun vastaa edellä olleeseen kysymykseen 'kyllä' ja särkee oman sydämensä? Minä tiedän.

To do-päivä.

2011-09-19T06:22:00.001+02:00

Tänään on siis ohjelmassa vaikka ja mitä, pitää tehdä muuttoilmoitus sekä a)Norjaan että b)Suomeen, c)irtisanoa kännyliittymä, d)käydä pankissa, poistaa nimi sekä e)vuokrasopimuksesta että f)sähkönjakelusopimuksesta, g)pestä vikat pyykkisatsit ja i)pakata 90% tavaroista, en nimittäin halua jättää huomiselle oikeastaan mitään. Onneksi se lyhyt ostoslista, joka pari päivää sitten oli täällä näyttää nyt tältä:

Ostoslista:

~~valkoisia sukkia~~

~~sukkahousut~~

~~läppärikotelo~~

~~matkalaukkuvaaka~~

Löysin nimittäin ihanan läppiskotelon perjantaina kirjakaupasta, ja matkalaukkuvaakakin lähti jo torstaina mukaan. Nyt mielessä pyörii vain: mitä olen unohtamassa? Jotain on pakko unohtua, eikai tämä oikeasti voi olla näin helppoa? Sanokaa te!

Ulkona juoksemiseen vaan ei oikein houkuta tää keli:

Love.

Friday Night Fever.

2011-09-18T11:38:00.000+02:00

Perjantai-illan hauskuudesta maksettiin eilen. Koko päivä meni sängyn/sohvan pohjalla maatessa. Te, jotka tunnette mut henkilökohtaisesti tiedätte minkälainen päivä eilen on ollut. Mitään ei voinut syödä ja vesikin tuntui liian väkevältä vatsalle. Pääsin ylös yhdentoista aikaan illalla, katsoin viihdyttävän leffan poikien kanssa (Source Code) ja painuin taas unille. Olo on kyllä vieläkin kuin aivoni olisi korvattu jollain pumpulimössöllä.

No se siitä, perjantaina sain tosiaan vieraita, Karianne ja Ingrid tulivat kyläilemään ja iltaa vietettiin melko kosteissa merkeissä, ensin meillä kotona ja myöhemmin kaupungilla tanssiessa. Mikäs sen parempi tapa toivottaa mulle itselleni hyvää matkaa? Kiitos tytöille ja myöskin pojille, jotka piti musta huolta eilisen päivän. Ehkä nyt olis aika sitten opetella juomaan ihmisittäin kun ei pian enää ole hoitsua paikalla? ;)

Tämän päivän suunnitelmissa? Vaatteiden pesua, pakkausta ja kohdetiedon opiskelua. Kolme yötä jäljellä...

Feel Good Friday.

2011-09-16T09:55:00.000+02:00

Viikonloppu kolkuttelee jo ovilla, ensimmäinen vieras saapui jo puoli kahdeksan aikaan (aikainen herätys siis), seuraavat kaksi tulevat joskus kuudelta illalla. Meillä tulee olemaan siis aika täyttä tänä yönä. Sopu sijaa antaa. Tavoitteena on tyttöjen kanssa viinakaapin tyhjentäminen, katsotaan kuinka paljon saadaan uppoamaan.

Eilen kävin etsimässä läppärilaukkua mutta perkule ei löytynyt! Kesän jäljiltä kuulemma varastot tyhjänä. Nyt on jo hei syyskuu! Matkaulaukkuvaaka löytyi onneksi, eikä maksanutkaan ihan hirveästi. Eka laukku tuli jo eilen punnittua, 15,5kg ja se on se keskikokoinen. Yritin tosin pakata siihen paljon painavia juttuja. Pidetään nyt peukkuja että se neljäkymppiä ei tuu ylittymään.

Eksyin eilen Vero Modaan ja voooooooooooihan nenä, siellä oli niin kivoja juttuja. Mun syli oli täynnä, siis niin täynnä etten olis saanut yhtään vaatetta enää siihen mahtumaan, kun menin sovittamaan. Arvatkaa oliko siinä sitten ongelmaa että mitä ostaa ja mitä ei, periaatteessahan mulla ei ole rahaa tuhlata mihinkään ylimääräiseen kun vasta kolmaskymmenes päivä tulee palkka ja en tiedä miten paljon sitä kuluu sen ekan puolentoista viikon aikana etelässä. Mukaan lähti kuitenkin jotain ihanaa ja ehkäpä niistä saadaan kuvamateriaalia myöhemmin.

Tarkoituksena oli eilen suunnata leffaan, mutta allekirjoittanut väsähti niin pahasti alkuillasta (ilmeisesti rytmi ei ole ihan täysin käännetty), että päätettiin suosiolla jättää se väliin. Ehkä sitten ensi viikolla pääsen katsomaan The First Avangerin.

Minä aloitin aamun herkuttelulla, viinirypäleillä ja kuplajuomalla. Tästä tulee hyvä päivä. Juuri nyt pojat ovat linnoittautuneet Xboxin eteen Fifan demon kimppuun, itse taidan koittaa ottaa pienet päikkärit ettei illasta tuu väsy niin aikaisin.

Vikaa yötä.

2011-09-14T03:16:00.000+02:00

Tänään on sitten viimeinen yö täällä. Minä vain istun ja ihmettelen ja koulutan uutta väkeä. Voisin avautua vähän koulutettavista, mutta jätän nyt väliin. Ottakoot muut stressiä niistä myöhemmin.

Pian on luvassa monet hyvästit. Ilman tätä työpaikkaa ja näitä ihmisiä en olisi jaksanut Norjassa näin kauaa. Nöyrä kiitos siis kollegoille ja tietysti pomoille, jotka uskoivat minuun niin paljon, että palkkasivat minut tänne.

Mieli on haikea, olenhan ollut mukana hotellin avaamisesta asti. Itku tulee varmasti aamulla lähtiessä, vähän jo nimittäin pillitin junamatkalla töihin tullessa. Onneksi seuraava työ tulee olemaan (lievästi sanottuna) vähintään yhtä mielenkiintoinen, ja työtoverit varmasti tosi kivoja, se helpottaa oloa.

Kiitos, että sain kehittää kielitaitoani ja oppia lisää ammatista, johon minulla on koulutus. Ja ennenkaikkea - kiitos uusista ystävistä.

Jummailua.

2011-09-12T04:39:00.000+02:00

On outoa, miten on koko ajan sellainen olo, että aika loppuu kesken. Sitten taas toisaalta tuntuu että tämä viimeinen työrupeama ei ole koskaan ohitse. No, tämän yön jälkeen on enää jäljellä kaksi. Kyllä se tästä.

Kalenteria tuijotellessa mielen valtaa sellainen olo, etten kerkeä näkemään ketään, enkä tekemään mitään ennen lähtöä. Toisaalta, ei mulla kyllä olekkaan mitään tekemistä. Ainoastaan haluan viettää aikaa Tom Ivarin kanssa.

Nyt pitäisi vielä ruveta suunnittelemaan pakkailuja ja viime hetken "pakollisia" ostoksia. Jotain oonkin jo onneksi saanut aikaiseksi.

Ostoslista:

~~valkoisia sukkia~~

~~sukkahousut~~

läppärikotelo

matkalaukkuvaaka

Mua oikeasti pelottaa meidän 40 kg:n rajoitus, mitenköhän mun laukkujen kanssa käy? Tosin saahan sitä kamaa mukana olla enemmänkin, mutta niistä lopuista pitää sitten maksaa ite... Juttelin juuri yhden ruotsalaisen kaverin kanssa, joka on töissä Fritidsresorilla, niillä saa olla mukana vain puolet tuosta meidän määrästä. Ajatelkaa, ihmisen "koko elämä" pakattuna kahteenkymmeneen kiloon. Aikamoinen vaatimus ja melko ihailtavaa jos siihen pystyy.

Koska mulla ei ole taaskaan mitään järkevää kirjoitettavaa, eikä mitään kivoja kuvia, niin ajattelin linkkailla teille pari pätkää Youtubesta (joka siis on oikeasti yksi pitkä pätkä). Herra on nimeltään Michael McIntyre ja tekee työkseen stand uppia. (Kai sen voi ilmaista noin?) Tämä kyseinen pätkä on jo muutaman vuoden vanha, mutta katsokaa kuitenkin. Rakastan Michaelia erityisesti koska se on niin kovin "kiltti", herran repertuaari ei nimittäin koostu pelkästä kiroilusta tai seksijutuista vaan hän käyttää paljon myös kroppaansa. Michael onkin kuulemma naisten rakastama, enkä yhtään ihmettele.

Iloista viikon alkua teille kaikille!

Kolmen päivän viikonloppu...

2011-09-08T17:27:00.000+02:00

...on ihan kohta ohitse. Tänään alkaa viimeinen työputki, kuusi yötä ja siinä se sitten on. Mietin jo valmiiksi, että tuleeko ensi viikon keskiviikkona itku kun lähden kotiin. En oikein jaksa uskoa sitä. Pitäkööt kaikki huolen itsestään. Ehkä joskus nähdään, ehkä ei. Karianne tulee onneksi kyläilemään meillä ennen lähtöä, joten sen vuoksi ei tarvi ruveta kyyneleitä vuodattamaan.

Eilinen kävelyretki Drammenin huipulle kruunasi vapaapäivän, puhdisti ajatuksia ja sai kirvelemään silmäkulmissa istuessani siellä miehen vieressä.

Nämä mutamat päivät ovat olleet ihania, vähän liiankin ihania. Odotan edelleen lähtöshokkia, sitä kun tajuan, että en välttämättä näe miestä enää koskaan - vaikken sitä kovin todennäköisenä pystykkään pitämään. Me voimme olla ystäviä, jos vain teemme töitä sen eteen.

"Being ugly woman is like being a man - you have to work for your living." - Daniel Tosh

2011-09-06T18:43:00.000+02:00

Joo, eli siis ständappia ja hyvää ruokaa kuului eiliseen iltaan. Emmin kokkausvuoro, nauttikaa siis kuvien muodossa!

Piffiä, ruusukaaleja (onko se ruusukaali suomeksi?), kermaperunoita ja pippurijuustosinappikastiketta. Mies huokaili syödessään. Paras kohteliaisuus mitä voi saada.

"It's not you, it's me. I just don't like you anymore."

2011-09-04T05:58:00.000+02:00

Heipparallaa ja mukavaa sunnuntaita kaikille! Toivottavasti teillä oli kiva viikonloppu. Oma oli yllättävän hauska vaikka olenkin ollut töissä. Olen ihmeekseni pärjännyt tosi vähillä unilla, joten olen kerennyt tehdä kaikenlaista ennen kotoa häippäämistä ja siten siis voinut viettää aikaa Tom Ivarin kanssa. Normaalistihan tyyli on sellainen, että tuntiin pitää sisällyttää herätys-suihku-meikki-safkaa-jamenoks.

Tällä viikolla on tullut katsottua muutama leffoja, joista pari ekaa oli kunnon toimintapläjäyksiä ja niiden lisäksi katsottavaksi löytyi vielä romanttinen komedia (tiedän, oksennus lentää jo tuosta kategoriasta!). Yllättäen pidin kaikkein vähiten Fast Fivestä vaikka Vin Diesel onkin muskeleineen ollut jo pitkään omalla suosikkilistallani (,ainakin siitä asti kun näin xXx-elokuvassa Jyväskylässä vuonna miekka ja kypärä).

Thor oli yllättävän hauskaa katsottavaa, varsinkin, kun siihen ei kohdistunut minkäänlaisia odotuksia, en edes muistanut että moinen elokuva oli tehty! Natalia Portmaniahan katselee ilokseen ja sen lisäksi ruotsalaisten ylpeys Stellan Skarsgård on päässyt melko isoon rooliin. Lisäksi mielenkiintoisemman tästä elokuvasta tekee tietysti se, että se perustuu norjalaisiin/skandinaavisiin kansantarinoihin.

Paras leffoista oli kuitenkin tuo niin ällöttävään kategoriaan putoava Friends with benefits, eli todella tönkösti suomennettu "Vain seksiä". Elokuva on tarina kahdesta nuoresta, hyvin urakeskeisestä ihmisestä, jotka ystävystyvät ja lopulta päätyvät sänkyyn ajatuksenaan löytää seksikumppani johon ei ole tunnesiteitä. Leffan tarina perustuukin tämän suunnitelman totaaliseen epäonnistumiseen. Juoni sinällään on hyvin yksinkertainen, mutta tarina on höystetty normaalia hömppäleffaa hauskemmalla dialogilla ja lisäksi roolihahmot ovat ihastuttavia.

Justin Timberlake ei ehkä ole lemppari"näyttelijöitäni" (tämän oli toinen elokuva jonka olen herralta nähnyt, Social Networkin lisäksi), mutta ei vaivannut tässä elokuvassa mukana ollessa lainkaan. Woody Harrelsonin esittämä homo urheilutoimittaja on ihana lisäys elokuvaan (Emmi loves Woody!) ja Mila Kunis on päärolissaan suloinen kuin mikä. FWB on ei-liian-pitkä, helposti katsottava elokuva, josta saa lisäksi hyvän mielen, eli tätä voi suositella kaikille. Ja koska leffassa on mukana seksiä, niin myös perheen kaksilahkeiset tykkäävät varmasti! (Otsikon lainaus on muuten tämän elokuvan alkukohtauksesta.)

Uudet tuulet.

2011-09-03T05:33:00.000+02:00

Part II is finally here! Joka siis tarkoittaa, että pikkuhiljaa tämä eka blogi rupeaa lopettelemaan aktiivista toimintaansa ja emäntä ottaa askeleen eteenpäin elämässään. Tänne on kuitenkin tulossa vielä ainakin pari postausta, eli älkää unohtako vanhaa eeäfännää kokonaan.

Lisätkää tuo uusi siis sinne lukulistoillenne jos haluatte edelleen pysyä mukana menossa. Toivottavasti jaksatte seurailla, sillä nythän tästä elämästä vasta alkaakin tulla mielenkiintoista. (Blogiin pääsee siis kuvaa klikkaamalla.)

So don't forget these times.

2011-09-02T04:11:00.000+02:00

Maanantain aikana ja Norjaan palatessa tauti ei helpottanut lainkaan, ensimmäinen yö töissä meni kuumepöllyssä koittaen "tulevaa sukupolvea" - luojan kiitos siitä, yksinäni en olisi luultavasti jaksanut.

Aamulla kotimatkalla makasin poikittain junan penkillä varmasti komeasti kuorsaten (koska nenä oli tukossa, minähän en siis muuten kuorsaa) - mahtoivat siinä tärkeät bisnesihmiset kattoa että mikä tuo resupekka oikein on. Nyt kun muistelen, niin päälläni oli melko lyhyt hame, tässä vaiheessa tosin lienee myöäistä stressata siitä, että millä korkeuksilla se on seilannut.

Asemalle saavuttaessa ovien ulkopuolella odotti sitten minun norjalaiseni kaakaokuppi kädessä. Se ei edes tiennyt mihin aikaan olin tulossa, mutta ei ollut kuulemma joutunut puolta tuntia kauempaa odottamaan. Hyppäsin kaulaan kiinni, tirautin pienet väsymysitkut ja sanoin että onpas kiva nähdä sua. Kotona onnistuin jotenkin kuoriutumaan ällöttävistä vaatteista, astumaan kuuman suihkun alle ja kaivautumaan uusiin puhtaisiin lakanoihin, jotka mies oli omin kätösin kaupasta valinnut. On ehkä pakko laittaa kuvatodisteita jossain vaiheessa, niin kivat ne on.

Seuraavaksi kuuluisi kai sanoa, että olo oli herätessäni kuin uudesti syntyneellä… Dream on! Tauti vain paheni ja jäinkin saikulle jo tiistaiyöksi - siitä päivästä ei ole paljon kerrottavaa sillä vietin sen makaamalla sohvalla, keskittyen hengittämiseen ja tuijottaen puoli kautta uusinta Hell's Kitcheniä.

Viimeyön vietin kuitenkin jo töissä, ja tällä hetkellä olen taas matkalla sinne. Harmittaa vietävästi etten vain sanonut itseäni irti elokuun alusta, olisi ollut niin kivaa olla Suomessa kauemmin ja vain lähteä sieltä suoraan. Työmoraalikin tuntuu kadonneen johonkin. Mutta älkää huoliko, kyllä minä hommani hoidan hyvin siitä huolimatta. Ja kyllähän minä tiedän ettei se olisi ollut oikea tapa lopettaa tätä suhdetta. Tom Ivar on ansainnut enemmän kuin vain pikaisen suukon huoltoaseman pihalla ja "nähdään pian".

Olen kerennyt parin viime päivän aikana ruveta syyttämään itseäni lähtemiseni vuoksi. Enkö sittenkään yrittänyt tarpeeksi?

PS.Kiitti Blogger kun taas suostut muokkaan nää tekstit erinäkösiks.

Mökkikauden loppu.

2011-08-29T08:29:00.001+02:00

Viikonloppuna juhlittiin venetsialaisia (pitäskö tää nyt kirjottaa isolla vai?) kotopuolessa. Perjantai-iltana avattiin mamman putiikki ja meiltä jatkettiin sangrian ja juustojen jälkeen paikalliseen katsomaan tuttujen poikien bändiä. Meno oli mahtavaa ja siitä kovin väsyneenä lauantaiaamu menikin sohvalla maatessa. Kerkesin kaikeksi onneksi markkinoille syömään muikkukeittoa ja siitä ystävän kotiin ulkosaunaan. Krapula ja huonot jutut, mikä olisi parempaa ajanvietettä?

Eilen matkustin Helsinkiin, sain kehitettyä itselleni viikonlopun aikana kunnon flunssakuumeräkätaudin ja nyt sairastan kaverin luona. Illalla kone lähtee kohti Norjaa ja työt alkavatkin sitten jo parin tunnin päästä laskeutumisesta.

Suomesta lähteminen tuntuu tällä hetkellä suoraan sanottuna kamalalta.
En haluaisi.
Oikeasti.
Olisi niin ihanaa vain olla kotona, jatkaa tätä ei-mitään-oikeeta-tekemistä-elämää ja viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa. Lähteminen on aina ollut minulle luonnollista ja jotenkin helppoa, mutta tällä kertaa se ei ollut sitä. Olenko vain tulossa vanhaksi ja sentimentaaliseksi?

Ehkä mussa on jotain vikana, keksin koko ajan uusia haaveita, joiden perässä sitten ryntäilen ja säntäilen pitkin ja poikin. Onneksi vanhojen opaskavereiden tapaaminen eilen lohdutti kummasti ja palautti hetkeksi menetettyä uskoani valintojani kohtaan. Pitää mennä niin kauan kuin pystyy, ja kuten he molemmat sanoivat, mulla on vielä aikaa.

Continental.

2011-08-25T21:01:00.000+02:00

Vuodelta -74. Sähköllä toimivat ikkunat, penkit ja muut hienoudet. Isän nuorimman veljen ylpeys.

Kävin koeistumassa, en ajamassa, tuntui kuin olisin istunut todella mukavassa nojatuolissa. Ja voi että miten hienoa tuolla olisi kruisata parinsadan kilometrin maakuntakierros!

Vanhoissa autoissa vaan on sitä jotain - vaikka mieluummin ehkä ajankin uudella. Ihan omani ja muiden turvallisuuden vuoksi.

Kivijärvellä.

2011-08-25T00:00:00.000+02:00

Viimeisestä kuvasta pitää kertoa sen verran, että käydessäni kävelemässä niemessä Ruotsissa asuvan tätini kanssa, hän kertoi tehneensä ensimmäisen kiljusatsinsa tuon vihreän saunan ullakolla, seinällä olevat tikkaat veivät sinne pienen luukun kautta. Voi aikoja ja tapoja.

Florence is back.

2011-08-23T23:11:00.000+02:00

Viimeinkin. ♥

Kolme viikkoa diagnoosin jälkeen...

2011-08-22T01:01:00.001+02:00

...pappa nukkui pois aikaisin lauantaiaamuna. Vanha metsämies ei enää kerennyt mukaan sorsajahtiin vaan syöpä vei mennessään liian aikaisin ja liian nopeasti. Toisaalta hyvä niin, olisi ollut kamalaa nähdä tuon ennen niin vahvan miehen kuihtuvan viikosta ja kuukaudesta toiseen sairaalan pedissä.

Muistan vaarin hymyssä suin, kukaan ei varmaan ole rakastanut lapsenlapsiaan samalla tavalla. Aina löytyi tilaa vierestä, aina oli aikaa laulaa mökkilaulu tai kertoa pieniä salaisuuksia. Samanlainen hän oli eläimiä kohtaan. Eilen kuulin setäni sanovan, että pappa olisi varmasti saanut puhuttua kastemadonkin seuraamaan häntä, sellainen höpöttäjä hän oli.

Muistan joulukuusen ja sen koristeet isovanhempien kotona, ne ovat toki vielä mummulla tallessa. Mutta kuka sen kuusen nyt koristaa aattoaamuna? Mummu itki lohduttomasti häntä halatessa, se teki itselle niin pahan olon. Auttajia ympärillä oli niin paljon, mutta emmehän me loppujen lopuksi voi muuta tehdä kuin pitää kädestä ja koittaa tukea. Ajatella, sama mies koko elämän. Ja silti rakkautta tuntui riittävän - ihmeellistä.

Miten sitä osaa enää mennä mökille kun pappa ei ole viemässä verkkoja järvelle tai savustamassa kalaa? Miten olla siellä kun hän ei enää huuda auringonlaskiessa, "tulkaas kattomaan, ootteko koskaan nähneet mitään noin hienoa"? Omiin silmiin se näytti joka kerta ihan samalta. Eilen mummun ja papan kuvia katsellessa kasasta löytyi kymmeniä kuvia siitä samasta suunnasta otettuna. Jokainen erilainen, mutta silti yhtä upea. Ehkä sitä joskus oppii pysähtymään hetkeksi ja katsomaan asioita hieman tarkemmin.

Ahdistus.

2011-08-19T00:27:00.001+02:00

Mua stressaa tulevaisuus, tänään toivottavasti tulee jotain varmaa tietoa.
Ilta on mennyt kipeän pään, niskojen ja hartioiden kanssa. Sitä se epävarmuus teettää, ei sovi mulle.

It's later than you think.

2011-08-17T23:44:00.000+02:00

Oon metsästänyt kalenteria jo ainakin kuukauden. Kriteerit ovat olleet harvinaisen kovat: kierukalla toimiva - siis mikä kierrelehtiö se oikea nimi sitten onkaan, kokona puolikas aanelosesta - onko se aavitonen sit? ja sopivasti tilaa päivien kohdalla - yksi sivu per päivä on liikaa ja seitsemän päivää per sivu on liian vähän.

Kiersin marketteja ja kirjakauppoja, mutta sopivaa ei löytynyt sitten mistään! Lopussa valjastin jopa koululaiset jemmaamaan ilmaiskalentereita mulle. Ysiluokkalaisen kalenteri ei kelvannut, mutta siskon saama lukiolaiskalenteri, jollainen mulla itselläni on myös aikoinaan ollut, oli just perfect! Tosin ruma kuin mikä, mutta mitäpä tälläinen käsistään kätevä askartelija ei saisi korjattua...

Kiitos Heidille ja Sussuille neuvoista ja ekstrakoristeista!

PS. Heidi, tuo lause sopis mun motoks sun ystäväkirjaan! :)

Jammailua!

2011-08-16T00:24:00.000+02:00

Viimeiset kaksi viikonloppua on hurahtanut Kokkolassa juhlien ja töitä tehden. Ensimmäisenä viikonloppuna olivat häät, joista olette jo nähneet kuvia täällä blogissakin, sekä sitä edellisenä iltana perjantaina olimme muuten vain ulkona juhlimassa, ns. suojakännejä vetämässä. Niinhän siinä sitten kävi, että tuli suojauduttua paremmin kuin hyvin ja lauantaina en sitten enää juhlien jälkeen jaksanut kaupunkiin vaan suuntasin kamujen kämpille nukkumaan. Kävin muuten perjantaina hohtokeilaamassa ennen baariin menoa, ehkä siitä löytyy jopa kuvia tänne blogiin asti jossain vaiheessa.

Viime perjantaista lähtien olinkin sitten äidin kanssa Asuntomessuilla myymässä käsitöitä aamusta alkaen. Päivät menivät tuotteita ihmisille esitellessä ja small talkia harrastaessa. Sanonpa vain että finlandssvenska on ihan sairaan vaikea kieli, sehän on ruotsia jota puhutaan samalla rytmillä kuin suomea, joten sanat kuulostavat aivan erilaisilta. Lisäksi osa porukasta käyttää paljon suomalaisia sanoja, joten siinä on ihan sekaisin että mitä pitäis sanoa. En kuitenkaan luovuttanut vaan tein parhaani. Mamma puhui kans ruotsia, on se eri typy!

Perjantaina jaksettiin lähteä töiden jälkeen vielä uloskin Anniina, Ollin ja Iidan kanssa (no okei, oli Elinakin mukana hetken - mutta oikeesti, limpparin juomista ei voi laskea!). Ilta oli hauska ja kovin mielenkiintoinen. Oli hyvä että kävin katsomassa minkälainen meno Kokkolassa on jos siellä ei ole festariviikonloppuna, eipä jäänyt vääränlaista kuvaa... Mutta kuitenkin alla kuvia Olliinan luota, ekaks Annikki kuitenkin näyttää miten Kokkolassa bailataan!

Näitä kuvia ei kannata edes yrittää selittää...

Tervetuloa meille...

2011-08-14T22:23:00.000+02:00

...kylään, jossa asuu ihania ihmisiä.

Ihmisiä, joiden kanssa voi askarrellapaskarrella monta tuntia putkeen, epäonnistua ja pilkata omia tuotoksiaan. Joiden kanssa voi nauraa vanhoille valokuville ja haukkua vaatteita ja hiustyylejä. Allekirjoittanut näytti suurimman osan lapsuudestaan rumalta pojalta.

Ihmisiä joiden kanssa voi saunoa ja löytää Jeesuksen kuvan, kun on märillä pyllyillä istuttu puutarhan penkillä viilentymässä. Samaisella saunareissulla pian syntyvälle pienokaiselle keksitään myös hieno nimi, sikäli mikäli se on poika.

Ihmisiä joiden kanssa voi syödä naminami ruokaa. Torttua ja piirakkaa, ja kaikkea muuta ihanaa.

Ihmisiä joiden kanssa saa nauraa katketakseen kun lemmikit on sekopäitä (kaikille eläinystäville tiedoksi, että puukko kuvassa ei ole oikea...) ja jotka eivät kavahda sairasta huumoria. Eiku mun...

Ihmisiä, joiden kanssa on aikaa seistä tähtitaivaan alla ja tiirailla niitä lentämässä.

Tämä on minun kotini, mutta koskaan en voisi täällä asua.

Oluen ystävät.

2011-08-10T21:23:00.000+02:00

Norjassa iskee monesti suomalaisen oluen himo, jotkut norjalaiset kaveritkin hamstraavat joskus suomalaista Ruotsin puolelta. Tosin luulen että norjalaisilla on lähinnä mielessä edullisempi hinta, ei se hienostunut maku.

Eräänä yönä noin kuukausi sitten kun olin töissä, ranskalainen matkaopas tuli juttelemaan kanssani ja höpöteltiinkin pitkät pätkät. Herra kertoi elämästään (lapsestaan, kodistaan) ja töistään (baari, hotelli, matkaopas - kuulostaako tutulta?) ja tulimme oikein mainiosti juttuun. Tämä oli myös opiskellut koulussa Norjaa, sekä osasi yllättävän paljon suomalaisia sanoja ja sanontoja. Tuli oikein ihmeellinen olo, ranskalaiset ovat nimittäin aina päässäni olleet sitä kansaa, joka ei osaa muita kieliä - italialaiset lasken samaan kategoriaan. Tulipa tuokin uskomus romutettua.

Puheeksi tuli sitten suomalainen ruoka ja juoma, ja herra kysyi halusinko jotain suomesta kun hän oli kerran ryhmänsä kanssa sinne matkaamassa ja myös palaamassa meille muutaman viikon kuluttua. Ette voi uskoa yllätystäni kun tämä tasan 17 päivää myöhemmin tuli aamulla yhden aikaan alas hissillä virne naamallaan ja jotain kädessään. "I've got something for you Emmi!" Hihasta paljastui vihreä Lapin kulta-pullo. Luulin herran puhuvan vain lämpimikseen ensitapaamisellamme, mutta mitä vielä!

Merci Etienne, minä tulen muistamaan tämän!

PS. Jos täällä sattuu olemaan muita Norjan suomalaisia, jotka oluesta pitävät, niin Ringnesin Platinum muistuttaa mielestäni melkoisesti suomalaisia oluita. Kehotan kokeilemaan.

Kesän toiset häät.

2011-08-09T00:07:00.000+02:00

Suurin syy siihen että Suomessa piti olla jo viime viikonloppuna, oli erään ystävän Pohjanmaalla järjestetyt häät. Näitä juhlia oli jo netissäkin suunniteltu, tosin hieman hiljaisempaa siellä blogin puolella oli viime aikoina. Kenties morsian halusi pitää meitä jännityksessä..?

Lauantaina päivä oli harmaa ja hieman kerettiin jännittääkin että tuleeko taivaalta enemmänkin vettä - aivan kuten häissä joissa olimme viime kuussa. Onneksi vettä vain tihutti hieman sen enempää häiritsemättä, vihkiminen kun suoritettiin ulkona kallioilla veden äärellä. Vihkimisen jälkeen pari löysi suojakseen sateenvarjon, meidän vieraiden kuvatessa.

Sen enempiä tarinoimatta, tässä teille kuvia ihasteltavaksi suloisesta hääparista ja hassun hauskoista vieraista!

Yllä palkinto kilpailun voittamisesta, alla jotain muuta. :)

Kiitos Laura ja Juha, ja paljon onnea vielä kerran!

Tukholma-Turku.

2011-08-08T11:47:00.000+02:00

Pysähdyksen jälkee jatkettiin matkaa kohti Tukholman satamaa. Valitettavasti tällä reissulla ei ollut aikaa pysähtyä, olisin kovasti halunnut mennä kävelemään Gamla Staniin. Viimeksi olen ollut Tukholmassa noin kymmenen vuotta sitten, läpi on tullut kyllä kuljettua parikin kertaa.

Laivaan sisäänpääsyä odotellessa oli aikaa katsoa kadehtien ihmisiä, jotka riehuivat Gröna Lundissa. En ole itse käynyt kertaakaa huvipuistoissa tänä kesänä - kuis tylsää? Ukko on nimittäin sellanen että se oksentaa kun suunnilleen katsoo jotain karusellia. Huvipuistoon olis kyllä hauska päästä, ehkä sitä kerkeis loppulomasta Särkänniemeen tai Lintsille... Onko muilla muuten fobioita sitä Linnanmäen natisevaa puista vuoristorataa kohtaan? Mua hirvittää aina että se vaan luhistuu sen vaunun alla.

Mitäs tykkäätte siskon nimmarista? :D Vähän vanha passi.

Laivalla jaksettiin käydä syömässä buffetissa, sekä tehdä vähän tax free-ostoksia (Tequilaa ja tupakkaa!), jonka jälkeen piti kömpiä jo hyttiin nukkumaan, olihan takaa pitkä päivä ja vielä toinen samanlainen edessä. Ruoka buffetissa oli muuten yllättävän hyvää, alkupalat ja jälkiruuat niitä ehdottomasti parhaita. Kaikkein ihaninta taisi olla pienen ruisleipästen päällä oleva savuporotahna. Oli niin kauhee nälkä etten edes kerennyt ottaa kuvia. Voisin muuten sanoa että venäläiset ei taaskaan osanneet käyttäytyä, aikuiset ihmiset kävivät tyhjentämässä lasten omaa buffettia koko ajan! Niitä ei oikeasti sais päästää matkustamaan...

Nyt me lähdetään ajelemaan Kivijärvelle katsomaan isän isää, joka on tosi huonona. Keväällä mummun sairastumisesta selvittiin säikähdyksellä, tällä kertaa ei taideta olla yhtä onnekkaita.

Ruotsi.

2011-08-07T10:08:00.001+02:00

Perheeni Norjassa viettämä aika ei ollut järin pitkä, sillä jo keskiviikkoaamuna starttasimme kohti Ruotsia - mielenkiintoisen autonpakkausoperaation jälkeen. Jäi kulkupeliin kuitenkin sen verran tilaa että minä ja Elli mahduimme istumaan takapenkillä tavaravuorten välissä, torkkujakin otimme käyttäen yhteistä tyynyä. Kuis söpöä se on? Eka pysähdys tehtiin Ruotsin puolella, kuljettaja tarvitsi kahvia, toinen etupenkkiläinen vessaa ja mun piti saada suoristaa jalkoja, se keskipaikka ei nimittäin oo se paras paikka autossa...

Matkavaatteena oli mun lempparikesärytkyjä, shortsit ja paita Cubuksesta, tennarit Converset. Ostin nuo shortsit alesta Oslossa ollessa, mulla on jo keltaiset versiot mutta nää oli saatava. Haluaisin minttujäätelön väriset kans, mutta niitä ei enää oo missään. :(

Alla näette meidän matkan soundtrackia, sieltä puuttuu Adelen 21-levy, jonka kerkesin hukata ennen kuvaamista johonkin. Tää outo yhdistelmä johtuu siitä, että mulla ei Norjassa ole ollut pahemmin levyjä mukana.

Välillä piti saada vaihtaa asentoa ja ei viittinyt koko aikaa pitää jalkoja etupenkin puolella, siinä vaiheessa siskon syli oli hyvä. Yllättäen ei Ellin kanssa valitettu tylsistymisestä koko matkan aikana, ollaanko tulossa aikuisiksi? Nyt olisi varmaan hyvä lähteä koko perheen lomamatkalle johonkin.

Kirpparilöytö.

Viimeinen pysähdys ennen Tukholmaa oli sukulaisten luona, paikassa, jossa junat kolkuttavat menemään ohitse ihan läheltä. Siellä meitä viihdytti kolmivuotias dobermansekoitus Alex, kovin innokas ja kaunis eläin. Saatiin kahvia ja itseleivottuja korvapuusteja, niin hyvää. Muistan vierailleeni tuossa paikassa joskus alle kymmenvuotiaana, Ellille kerta taisi olla ensimmäinen. Paljon mikään ei ollut muuttunut, ehkä eniten minä itse.

Loput Oslosta.

2011-08-05T22:00:00.001+02:00

Puistossa käppäilyn jälkeen iskikin jo nälkä, joten otimme ja hurautimme keskustaan ja suuntasimme syömään Peppesille Aker Bryggelle, mistäpä teini-ikäiset tykkäisivät enemmän kuin pitsasta? Eikä me vanhemmatkaan kyllä valitettu. Kuuma pitsa ja kylmä olut, täydellinen aurinkoisen päivän lounas!

Keskustassa kävellessämme eksyimme myös kirkon luo. Sinne, mihin suurin osa kukista laskettiin edellisviikon maanantaina. Ilma oli sakea jo osittain mädäntyneiden ruusujen imelästä tuoksusta. Niitä oli paljon, ilmeisesti alue oli aluksi paljon laajempi, mutta niitä oli kasattu pois liikenteen tieltä, ja aitoja vasten olikin korkeita pinoja. Mietinpähän vain että milloin ne siivotaan pois ja kuka sen tekee? Pysäyttävä näky, kertakaikkiaan.

Turrekuvia.

2011-08-04T22:13:00.000+02:00

Ilma suosi perhettäni lyhyen Norjassa vietetyn ajan, lämpöä oli varmasti ainakin se kolmekymmentä astetta tiistaina Oslossa ollessamme. Vigelandspark oli ilmeinen valinta "pakolliseksi" turistikohteeksi vaikka näin kesäaikaan siellä onkin paljon turisteja, aivan kuten oli meidänkin siellä vieraillessamme.

Jaa, että miksi kuvia on niin paljon? Koska oli kaunis päivä, kaikki olivat iloisia ja kamera tykkäsi ottaa kivoja kuvia. Tämä on Osloa parhaimmillaan.

Sweet 16.

Sisko pyysi laittamaan tukkaansa ja väänsin sen nopsasti tuollaiselle Charlien enkelit-tyyliselle kampaukselle. Joillekkin onnekkaille tuo keskijakaus passaa hyvin, itselleni ei sitten yhtään!

Ellistä on kasvanut niin nätti nuori nainen. Uskomatonta että nyt se on lähdössä jo opiskelemaan ja muuttaa pois kotoa parin päivän päästä. Ehkä lähden jopa viemään muuttolastia jos vaan aikatauluun sopii. Voipa kuitenkin olla, että isosiskolla päästä itku sitä katsellessa.

Sneak peakkia eiliseltä.

2011-08-03T09:00:00.002+02:00

Tällä hetkellä ollaan kaiken järjen mukaan jo matkalla kohti Tukholmaa, kaikki kamat saatiin yllättäen mahtumaan Volvoon (ja katolla olevaan suksiboksiin) ilman suurempia ongelmia. Pieniä ärräpäitä pääsi kahden hätäisimmän, eli mun ja isän suusta, mutta niistäkin selvittiin.

Pikkusiskon synttäripäivää vietettiin Oslossa ja sieltä heitänkin tähän nyt pari kuvaa, palataan asiaan viimeistään ensi viikon alussa, viikonloppuna on paljon ohjelmaa tiedossa! Haleja kaikille.

Mamman marjapiirakkaa!

2011-08-02T09:07:00.000+02:00

Siskon 16-vuotispäivän kunniaksi piti vääntää jotain leipomusta.
Vieraat Suomesta saapuivat eilen illalla, tänään ohjelmassa Oslo.

Aleissa pyöriessä.

2011-08-01T10:44:00.000+02:00

Kävin perjantaina Sandvika Stosenterissä pyörimässä, kyseessä on siis todella kiva ja laaja ostoskeskus Oslon ja Drammenin välillä. Kiertelin kauppoja ja vikoista aleista lähti paljon kivoja juttuja mukaan, lähti housua, mekkoa, paitoja... Not bad.

Mutta sitten... Vastaan tuli kenkäkauppa jossa oli Converseja myynnissä hintaan 299,-. Voi j*malauta, olis tehnyt mieli ostaa kaikkia värejä yks, mutta valitettavasti mulla ei ole tilaa raahata niitä mukana maailmalle. Ostin siis yhdet itselleni ja toiset (satasen kalliimmat) siskolleni, jolla on 16-vuotissynttärit tiistaina.

Taistelin siis itseni kanssa pitkään ostaakko vaalean lilat, vaalean keltaiset (josta on tullut mun uus lempiväri lähes kaikkien sinisen sävyjen rinnalla), punaiset vai vaalean siniset. Ja sitten se, että ostanko ne kapeammat vai "normaalit", korkealla vai matalalla varrella.

Kuten alapuolella näkyy, mukaan lähti sitten vaaleansiniset varrettomat - ihan vain siitä syystä että sininen on vaan ♥ !!! Ja kun mulla ei oo tuollaisia varrettomia vielä ollut. Vielä olis haussa samanlaiset valkoiset että voisin käyttää niitä työkenkinä... Tai sitten valkoiset Vanssin tennarit, pitää käydä testaan olisko ne ihanat jalkaan. Jos niiden kanssa ei onnaa niin sitten käyn vaan hakeen jotkut henkkamaukan tai DinSkon tossukat.

Kenkiä ostaessa myyjä kysyi että kiinnostaisiko minua ostaa myös irtopohjalliset kenkiin, jotka imevät kosteutta itseensä ja antavat niille myös raikkaan tuoksun. Minä sanoin, että mikäpä ettei, kiinnosti nimittäin testata. Kerron kokemuksia sitten jälkeenpäin.

Mun mustat tossut taitaa lähteä Suomeen lepäilemään ja odottelemaan esim. ensi kesän festareita (toivottavasti ainakin jollekkin pääsen mukaan) sillä ne rupeaa olemaan jo melko väsyneet, mutta mitä muutakaan voi odottaa jo neljä vuotta vanhoilta kengiltä. Ikinä en ole saanut rahoilleni yhtä hyvää vastinetta kuin näiden kenkien kanssa! Nuo kahdet söpöliinit tulevat mukaan maailmalle. Rivistä puuttuu mun ihanat valkoiset, jotka on joskus täällä blogissakin näkyneet. Ne ovat myöskin matkaamassa mamman ja papan luokset odottelemaan vuoroaan.

Eräs ystäväni haukkui Conversen kenkiä rumiksi, mutta todettiin kuitenkin niiden sopivan minulle. Kauneus on katsoja silmässä, ja näitä kenkiä minä rakastan yli kaiken.

Sunnuntaitouhuja.

2011-07-31T16:52:00.000+02:00

Niin se sitten alkoi - kesäloma vol. 2. Seuraavat kolme viikkoa vapautta. Ylin kuva on napattu aamulla auringon noustessa, siitä seuraavassa näkyy mun kaveri jonka kanssa oon öitäni töissä viettänyt.

Äiskä, iskä ja pikkusisko ovat tällä hetkellä jo Ruotsissa, ja ajavat sieltä huomenna tänne meille. Meillä on porukoiden kanssa huominen ja tiistai aikaa, ja jo keskiviikkona pitää lähteä ajelemaan takaisin kohti Tukholmaa, mistä hurautetaan laivalla Turkuun. Löytyi onneksi Viking Linen sivuilta S-etukorttilaisille suunnattu tarjous joka ei ollut ihan hirveän kallis. Suunnitelmia näille päiville ei ole, mitä luultavimmin lähdetään Osloon silloin tiistaina. Kaippa sitä voisi esim. Vigelandin patsaita käydä katselemassa kun ei siellä viime syksynä tullut Ellin täällä ollessa käytyä.

Viimeiset pari päivää olen kuluttanut pakkaamalla kamojani laatikoihin ja tänään tein sitten "koepakkauksen" syyskuutaa ajatellen. Kaikki mitä tänne siis jää pitäisi saada mahtumaan matkalaukkuihin. Painorajoitus on muistaakseni 40kg töihin lähtiessä. Tavarat sain mahtumaan laukkuihin, mutta saas nähdä miten noiden kilojen kanssa käy. Tän lisäks pitäis tietty ostaa vielä jotain juttuja, esim. lenkkarit ja ainakin yhdet siistimmät pitkät housut. Pitänee käydä vielä lasti läpi ja karsia turhimpia juttuja pois. Onneksi on univormu niin ei tarvitse joka päivä tuskailla sen kanssa mitä aikoo pitää päällään!

Minä olen kerennyt addiktoitua miehen Xbox-peliin nimeltä Fable III - onneksi sain pelattua sen loppuun tänä aamuna, olisi pian ruvennut ahdistamaan sen kesken jääminen.

Nyt vaan peukut pystyyn että kaikki laatikot ja pussukat ja nyssykät mahtuu autoon... Ja niitä on pikkasen enemmän ku mitä näissä kuvissa näkyy.

Väsynyttä menoa.

2011-07-29T08:52:00.000+02:00

Katsoin eilen yhden turhimmista leffoista koskaan, sen nimi on Unstoppable jos jotain sattuu kiinnostamaan. Leffahan kertoo siis junasta, jossa ei oo kuskia mukana ja joka kulkee kauheeta vauhtia kiskoja pitkin. Sitten siinä on yks sellanen kokenut veturinkuljettaja ja yks vasta aloittanut, joilla molemmilla on henkilökohtaisia ongelmia. Enenpää en viitsi kertoa juonesta, koska siinä ei ylipäätään ole kovin paljon kerrottavaa. Ei se ihan hirveän huono ollut, mutta sen tarina oli niin ennalta-arvattava, että rupesi vähän jo ärsyttämään sitä katsoessani. Toisaalta surffasin netissä samalla, että ei kai siinä.

Tein eilen kuten aiemmin kirjoittelin ja nukuin hotellilla. Se on aina kivaa, koska näen paljon enemmän tyyppejä, eilenkin heräilin viiden aikaan ja tulin alas seurustelemaan. Minähän olen yleensä ihmisille vain se tiukka täti joka pitää täällä jöötä öisin. Meille on tullut pari uutta tyyppiä respaan töihin jotka vaikuttaa ihan asiallisilta. Aika taas saa näyttää, tosin meikä ei oo sitä todistamassa kun lähden pian lomailemaan, jippii! Miten ihminen voi muka olla näin loman tarpeessa vaikka vasta kesäkuussa oli kolme viikkoa vapaata? Ihme stressipeikko...

Tää oli taas näköjään tällänen päivän asu-postaus, vaikken sellasia periaatteessa harrasta. Mutta ettehän te muuten sais tietää miltä mää näytän, oon kattokaas niin ihana että kaikkien pitää se nähdä. Vitsivitsi...^^ Päällä kesän lemppareita, ryppynen hame ja ihana neuletakki. Thanks Monkin ja Cubuksen alet!

Lomahan ei ole pelkkä loma, vaan se on myös muuttoreissu. Arvatkaa oonko pakannut? No en! Tai no oon, mutta vielä olis aika paljon pakattavaa jäljellä... Tarvin vapaata. Onneks sain jo sunnuntaiyön järkättyä yhden duunikaverin harteille, onpahan sitten aikaa touhuta vaikka maanantaiaamuna. Kuinka paljon ihminen voikaan kerätä roinaa kolmessa vuodessa?

Huomenta!

2011-07-27T04:19:00.001+02:00

Yötöissä taas, kolmas yö menossa. Tietysti juuri nyt kohdalle osui sellainen yö jolloin sain hommat valmiiksi jo kahden jälkeen. Eilen nukuin neljä tuntia, tuntuu että aika seisoisi. Ei ole oikeastaan mitään asiaa, vain sellaista että viikon päästä olen jo kesälomalla numero kaksi! Sen kunniaksi teille kuva varaäidin leipomuksista kesäkuun lomalta...

Joo, oot oikeassa, munkin mielestä se on aika härskin näköinen.

*huooooooooooooh* Miten väsynyt ihminen on jos edes nettishoppailu ei saa piristymään? Tarviin valkoiset tennarit, mutta eihän tästä selailusta mitään hyötyä oo jos tiedän jo millaiset haluun. Joko Vanssin valkoset tossut tai sitte Converven lyhytvartiset. Nää on siis tulossa duunikengiks, that's why värivalinta. Pitää käydä kiertään kenkäkaupoissa ja katteleen hintoja siellä - jospa sattuis irtoaan halvemmalla ku netistä.

Outoa, aina jossain vaiheessa viikkoa mun tekee mieli nukkua töissä, nyt olo on sellainen etten missään nimessä halua olla poissa kotoa näinä viimeisinä viikkoina. Kroppani kyllä varmasti rupeaa huutamaan jossain vaiheessa unen perään. Taidankin siis pakata kamppeet mukaan huomenna ja nukkua täällä torstain.

PS. Voisin muokata kaikki kuvat Picnikin Cross Processilla, mutta sitten ne kaikki olis tietty keltasinivihertäviä ja sepä olis tylsää.

Fakkeltog.

2011-07-25T20:17:00.002+02:00

Mitt lille land
Et lite sted der en håndfull fred slengt ut
blant vidder og fjord
Mitt lille land,der høye fjell står plantet mellom hus,
g mennesker og ord. Der stillhet, og drømmer gror.
Som et ekko,i karrig jord.

Mitt lille land, der havet stryker mildt om rygg,
som kjærtegn fra kyst til kyst.
Mitt lille land, der stjerner glir forbi og blir et landskap
når det blir lyst, mens natten, står blek og tyst.

Kuvat VG.

Tänään ympäri Norjaa järjestettiin soihtukulkueita menehtyneiden ja haavoittuneiden muistolle. Oslon kokoontuminen jatkuu edelleen ja tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään. Koko Oslon keskusta on täynnä, vastaavaa ei ole ennen nähty, paikalla uskotaan olevan 150.000 ihmistä. Pohjoisessa Tromssassa on kuulemma koolla yli kymmenen tuhatta ihmistä.

Itse kävimme Drammenin keskustassa vastaavassa, toki hieman pienemmässä kokoontumisessa. Kamera seurasi mukana, mutta vain laukussa. Koko keskusta oli täynnä ja pakenimme takaisin kotiin puolisen tuntia sitten.

Luin erään norjalaisen ystävän Facebook-statuksesta seuraavan tekstin, joka on peräisin jostain saksalaisesta sanomalehdestä, joka pitää todella hyvin paikkansa:

"Even in their deepest sorrow the norwegians don't get hysterical. They resist the hate. It is amazing to see how politicians and the whole country reacts. They are sad to the deepest thread of their souls. They cry in dignity. But nobody swears to take revenge. Instead they want even more humanity and democracy. That is one of the most remarkable strengths of that little country."

Lööv?

2011-07-24T17:58:00.001+02:00

Koska en tiedä mitä voisin blogiin kirjoittaa viikonlopun jäljiltä, on parasta kaiketi vain laittaa tälläinen "täytepostaus", että pääsen siirtymään eteenpäin (vaikka varmaan jossain vaiheessa aiheeseen palaankin). Tässä siis pari kuvaa kaverin kamerasta Tampereella vietetyistä häistä.

Läheisyys on tuntunut hyvältä eilen ja tänään, olisi hiveää olla yksin. Sydän on niin täynnä rakkautta toista kohtaan että se on pakahtua. Koko ajan tekisi vain mieli koskea ja olla koskettavana. Kaiketi tämä on oma tapani reagoida tapahtuneeseen.

Rakastakaa toisianne ihmiset!

PS. Liityin Twitteriin, boksi löytyy tuolta sivupalkista -->

I'll miss you Amy.

2011-07-23T23:30:00.000+02:00

Kuva lainattu.

Dagen etter.

2011-07-23T12:19:00.001+02:00

Kuvat lainattu.

Lauantai alkoi synkillä uutisilla, kuolonuhreja oli huomattavasti enemmän kuin eilen oletettiin.

Tuntuu pahalta ajatella kaikkia niitä nuoria jotka joutuivat kokemaan tämän, kaikkia menehtyneitä ja heidän perheitään. Uskomatonta, että ihmiset pystyvät kääntymään "omiaan" vastaan tuolla tavalla.

Tässä kävi juuri niin kuin pelkäsin. Syyttävä sormi osoitti aivan liian nopeasti väärään suuntaan, nyt vain odotetaan sitten tuleeko siitä jonkinlainen vastareaktio. Toisaalta, sen jälkeen jos joku ryhmä ottaa iskut nimiinsä, niin mitä voi odottaa kansalta joka vaatii selitystä ja syyllisen päätä vadille?

Kynttilä syttyi parvekkeella.

2011-07-22T21:37:00.000+02:00

"It's important that we don't let ourselves be scared. Because the purpose of that kind of violence is to create fear." - Pääministeri Jens Stoltenberg

Niinpä niin, se siitä mukavasta illasta.

Istuin sohvalla ja valitin miehelle, että onpas tylsää, joko voin ottaa olutta? Viisi minuuttia myöhemmin ukko rupesi räpläämään tv:tä auki kauhealla kiireellä. "Oslossa on räjähtänyt!" "Eikä oo, älä viitti," oli ensimmäinen reaktioni, mutta pakko se oli uskoa koska erikoisuutislähetys oli juuri alkamassa. Sitä odotellessa rupesimme molemmat surffaamaan netissä ja etsimään tietoa siitä mitä oikein oli tapahtunut.

Uutisia seuratessamme huomasin, että BBC:llä ja Reutersilla oli paljon enemmän tietoa verrattuna norjalaiseen mediaan, jännä juttu, mistäköhän moinen? Onko niillä niin paljon enemmän lähteitä?

Ensimmäinen ajatus oli tietysti että tämä on terrori-isku ja niin olettivat norjalaiset tiedotusvälineetkin. Silloin mielessä kävi ajatus - en nyt voi sanoa toivottavasti, mutta sanon kuitenkin - että parempi olla, koska muuten norjalaiset on aikamoisessa nesteessä paikallisten muslimien kanssa. Nyt siis ilmeisesti näyttää siltä. Ilmeisesti joku amerikkalainen terrorismiasiantuntija oli jo jollekkin uutistoimistolle kertonut jonkun ryhmän ilmoittautuneen tekijäksi.

Mutta tätä Oslon pommia kamalampi juttu on mielestäni se mikä seurasi Utøya-saarella. Poliisipukuinen mies oli avannut automaattiaseella tulen saarella olevia ihmisiä kohti, ja niistä suurin osa oli nuoria, teini-ikäisistä alle kolmekymppisiin. En voi kuin kuvitella miten peloissaan siellä on porukka ollut, ja sitten vanhemmat, jotka eivät pääse lähelle. Jotkut ovat uineet saaresta pois, jotkut ovat piiloutuneet pieniin metsiin. Vanhemmille oli vain lähetetty viestejä että älkää soittako, me ollaan piilossa. Hirveää.

Ylempi kuva VG:stä, alempi Google Mapsista.

A = Oslo, B = Utøya, Drammen löytyy vasemmasta alakulmasta.

Meillä kaikki on kunnossa, Drammenissa ei ole tapahtunut mitään. Ulos emme tänään ole menossa, ihan vain varmuuden vuoksi vaikken usko että täällä mitään tulee tapahtumaan. Tämä vaikuttaa ihan selkeästi siltä, että ne jotka ovat olleet tämän takana, ovat olleet pääministerin perässä.

Flytoget ei kulje juuri nyt, koska radan luota oli löydetty "jotain epäilyttävää". Itseäni vähän epäilyttää tuo töihin kulkeminen jatkossa. Onneksi vasta sunnuntaina tarvii mennä.

Tuntuu pelottavalta, että tämä rupeaa hiipimään koko ajan lähemmäs ja lähemmäs meitä, Pohjolaa, joka on aina ollut mielessäni turvapaikka. Jos muualla maailmassa menee huonosti, niin aina voisi palata tänne pakoon pahaa maailmaa. Mikä on seuraava pakopaikka?

Älkää ottako hirveän tosissanne jos jokin mun kirjoittama tuntuu loukkaavalta, tää oli nyt vaan tälläistä ajatusten virtaa. Tuntuu todella hyvältä tietää että kaikki tutut ovat kunnossa, toivottavasti asiat pysyvät sillä tolalla.

Uutta blogia vääntäessä.

2011-07-22T14:33:00.000+02:00

Uuden blogin aloittaminen on tuntunut luonnolliselta ajatukselta, julkaisen sen luultavasti sitten siinä vaiheessa kun muutan pois Norjasta. Tästä vanhasta rupeaaa kuvatila olemaan lopussa, jonka vuoksi olen luonut kokonaan uuden tilin ja avaan blogin sitten sen kautta. No worries, tulen kyllä kertomaan mihin osoitteeseen teidän sitten tulee suunnata jos haluatte vielä seurata mukana! Siitä johtuen olette saattaneet huomata, että olen lopettanut blogienne seuraamisen tämän tilin kautta...

Olenkin nyt pari viime aamua miettinyt että tekisinkö siitä jotenkin erikoisen ja sen vuoksi surffaillut ympäri nettiä tutustuen erilaisiin malleihin - ja viimein päättänyt että yksinkertainen taitaa sittenkin olla parasta, en nimittäin jaksa ruveta sitä korjailemaan kovin paljoa. Ongelmaa on tuottanut banneri, jonka parissa olen näpertänyt paljon vain luopuakseni ideasta ja aloittaakseni uuden. Tässäkin yksinkertaisuus voittanee. Katsotaan.

Kahden viikon päästä Suomessa on luvassa häät, ihanaa! Löysin mekonkin sinne jo eilen, eli eipä tarvitse hätäpäissään juosta ympäri Kokkolaa kuten viimeksi jouduin tekemään Tampereella. miten sitä ihminen osaakin stressata tuollaisista jutuista niin kamalasti. Luulen ettei kukaan olisi minulle hirmustunut vaikka samassa mekossa olisinkin mennyt juhlimaan.

Tänään on ollut hyvä päivä, taivaalta tulee vettä kaatamalla mutta ainakin saa hyvän omatunnon kanssa lojua sohvalla ja tuijottaa True Bloodin neljä uusinta jaksoa putkeen. (Huono tuotantokausi tähän mennessä, buu!) Illemmalla meille tulee kyläilijöitä ja olisi tarkoitus vääntää burgereita ruuaksi, joudutaan varmaan tikunvetoon siitä kuka kokkaa. Henkilökohtaisestihan ajattelin juoda olutta. Toivottavasti teillä kaikilla on yhtä kiva perjantai!

No niin, paremmalla tuulella taas.

2011-07-21T19:46:00.001+02:00

Aamun hermoilut on hermoiltu ja tähän mennessä ollaan jo nukuttukkin samassa sängyssä - päiväunet nimittäin(!). Olen käynyt pyörimässä kaupungilla vaatekaupoissa etsimässä kivaa laukkua ja kivoja housuja, kumpiakaan en löytänyt, meikkejä ja puseron sen sijaan kyllä. Ilma seisoi (ja seisoo edelleen) niin että hiki pukkaa pintaan. Voi miten onkaan ikävä tuulta josta yleensä täällä meillä ei ole puutetta.

Olen taas vaihteeksi kahvikoukussa, se on jo niin paha että norjalainen kahvikin menee alas valittamatta. Sen lisäksi juon Starbucksin kaupassa myytävää lattea kun mieli tekee mieluummin kylmää juomaa. Voi mua, olen niin helposti addiktoituva. Oli kyseessä sitten tuo kahvinjuominen tai vaikkapa kynsien pureskelu.

Hei muuten, tiedättekö tunteen kun menette vaatekauppaan ja näette siellä juuri vähän aikaa sitten ostamianne juttuja entistä isommassa alessa... Se ketutus! No, onneksi tällä kertaa "menetin" vain sata kruunua. Mitä tästä opimme? Emme yhtikäs mitään.

Tein tänään hyvää lounasta, mangokanakastiketta johon lipsahti pikkasen liikaa piripiriä, mutta hyvää se silti oli. Ohje löytyi kotikokki.netistä ja se olis sitte tässä:

400 g kanaa

1 mango

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä

1 purkki kookosmaitoa

4 rkl mangochutneytä

suolaa

piripiriä

Kuutioi sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä öljyssä yhdessä kanafileiden kanssa. Kun fileet ovat saaneet kauniin värin, lisää kookosmaito, pienitty mango ja chutney. Keitä kannen alla noin 20-25 minuuttia. Maista ja mausta suolalla ja piri pirillä.

Tarjolla sen kanssa oli riisiä sekä fetasalaattia. Täysi maha = onnellisuus.

Nukkumisvaikeuksia.

2011-07-21T08:01:00.000+02:00

Emme ole nukkuneet vierekkäin sitten Suomessa vietetyn viikonlopun. Syynä tähän on se, että seuraavan viikon olin töissä yöt ja nukuin päivisin, mutta entäs nyt sitten? Menen kyllä edelleen aikaisin nukkumaan omituisen rytmini takia, ja aina kun herään yöllä, bongaan miehen nukkumasta sohvalta.

Ja kyllä selityksenä tähän voi olla se, että se tykkää katsoa telkkua ennen unia ja sitten vain nukahtaa. Mutta voiko se olla jotenkin alitajuista, se ei enää halua nukkua vieressäni vaikka tietää että minä tykkään siitä. Rankaiseeko se minua lähtemisestä tällä tavalla? Jokatapauksessa, me not happy.

Emme ole tapelleet pitkään aikaan, mutta eilen saimme riidan aikaan aiheesta "loma Suomessa elokuussa". Tom Ivar ei lähde mukaan, ei vaikka olisi saanut ilmaiset liput. Kun se "ei vaan jaksa". Vaikka kuinka yritin sanoa, että kaikki odottavat että se tulisi vielä viimeisen kerran käymään ja sanomaan heipat, vaikka vetosin siihen että vanhempani saattavat loukkaantua. Ei niin ei. Ja sitten se sanoi että onpa kiva kun yritän syyllistämällä saada sen mukaan.

J*malauta, kyllähän aikuisen ihmisen pitäisi jo tunnistaa tilanne missä pitäisi ihan vain yleisten käyttäytymissääntöjen mukaan toimia, ajatella hieman muitakin kuin itseään. Ja sitten kun vielä mietin että mitä h*lvettiä se meinaa tehdä sillä välin? Pelata äkspoksiaan ja lojua sohvalla, samaa mitä se on pääsasiassa tehnyt viimeisen vuoden ajan. Voi v*ittuv*ttuv*ttu. Se ei ymmärrä kuinka paljon tämä mulle olis merkinnyt.

Ja PS. Sitten se kysyi vielä etten kai määkään ollut menossa sanomaan heippa sen kavereille? No tottakai olin! Ne on olleet iso osa mun elämää täällä Norjassa! Mieleen tulee että mitäköhän paskaa se on niille puhunut, eikö se halua että mää enää olisin kasvokkain niiden kanssa?

PPS. Argh, ärrinmurrin, grrr. Kiitos, pieni avautuminen helpottaa aina. Nyt kauppaan ostaan kahvia.

Pastellisävyjä.

2011-07-20T05:38:00.000+02:00

Ennen Tampereen reissua kävin kiertelemässä loppualeja Drammenissa, huonoksi onneksi mukaan ei tarttunut kuin yksi aletuote, ja se on alapuolella oleva mintunvihreä neule joka oli -50% Cubuksessa. Sen lisäksi samaisesta liikkeestä mukaan eksyi toinen neule ja ihanat shortsit, näistä on kaikista tullut jo kesän suosikkivaatteita. Mutta mitä ihmeen värejä nää muka on?! En oot ainnut koskaan aiemmin omistaa näin pehmeän sävyisiä vaatteita.

Ihanaa kun kesäillat rupeavat viilenemään niin päälle saa kiskaista ohuen neuleen. Tosin täällä meidän seuduilla Norjassa on ollut niin surkeat kelit, että saa kyllä pukea pitkää päälle ihan päivittäin. Ja nuo shortsit, minäkin läskireisikammoinen olen nyt vihdoin uskaltanut pukea päälleni jotain lyhyttä! Ehkä se on hyvä puoli vanhenemisessa, ettei enää niin hirveästi vaivaa päätään sillä, että mitä ne muut minusta oikein ajattelee.

Näiden lisäksi ranteesta löytyy uusi hauska juttu, Metronistalta tilattu O'Clockin vedenpitävä kello. Sävyn nimi on puuteri, mutta itse kutsuisin sitä ennemmin maksamakkaraksi, kuva hämää vähän. Kello on siitä kätevä, että kellotaulun saa otettua irti ja siirrettyä uuteen rannekkeeseen. Nyt tuuminkin että minkä värin haluan seuraavaksi. Tilasin omani koossa M ja se tuntuu pikkaisen liian löysältä, ranneke on silikonia, eli se venyy kyllä. Mutta onkohan se S silti liian pieni? Tuntuu vaikealta tilata noin pientä kokoa kun muu kroppa ei ole siihen sopinut vuosikausiin...

Ut på tur.

2011-07-19T09:57:00.000+02:00

Nämä kuvat on napsittu eräänä kauniina aurinkoisena päivänä, sain houkuteltua kerrankin tuon sohvaperunan ulos liikenteeseen - syyllistämällä tottakai. "Sää et koskaan lähde mun kaa käveleen." No nyt lähti ja saatiin nauttia päivänpaisteesta parin tunnin verran.

Ajettiin tuhat lokkia pois tieltämme ulkoilualueelle mennessämme.

Ei ehkä ihan niin monta oikeesti, mutta paljon kumminkin.

Mies ja sen ManU-tatska.

Lenkin alkupuolella kävin noutamassa paketin postista, tätä pakettia sainkin odottaa suunnilleen kuusi viikkoa. Ja se oli Ruotsista lähetetty. Hidasta toimintaa, onneksi sain myös lohdutuslahjan mukana. Purkin sisällöstä kuvaa seuraavassa postauksessa!

Keskustan puolella sijaitseva rantapromenadi on puhjennut kukkaan.

Kierroksen lopuksi suunnattiin uuteen Peppesiin Strømsø Torg:in reunalle. Ihanan näköinen ravintola sisältä ja tosi iso terassi. Tori on saanut paljon uutta elämää lähes valmistuneen remontin myötä.

Kun suunnittelimme muuttoa Drammeniin yksi katsomistamme kämpistä oli alapuolella olevan talon kattohuoneistossa (parvellinen yksiö) - onneksi emme muuttaneet siihen, sillä en olisi pystynyt tekemään yötöitä (tai lähinnä nukkumaan päivisin) koko talven jatkuneiden kunnostustöiden vuoksi. Rakennus on kyllä ihana ja alakerrassa oleva leipomo tekee maailman parhaita kanelipullia! ...Eli siis tosi hyvä ettei muutettu siihen.

Back to Norway.

2011-07-16T09:21:00.000+02:00

Oli pakko vielä vikana aamuna näppiä kuvia aamiaiselta, niin ihana tuo Scandicin (aamiais)ravintola Tampereella oli! Ja kaikista parasta oli se, että sieltä sai myös mustaamakkaraa puolukkahillolla. Omnomnom! Ennen en tykännyt siitä yhtään, mutta näin vanhempana olen oppinut syömään sitäkin. Ja voi että, tuoretta ruisleipää. Vesi herahtaa kielelle kun ajattelee sitä höyryävää leivänpuolikasta, jonka olet juuri leikannut auki, ja kun siihen päälle pistää sen VOInokareen (ei siis mitään margariinia pilaamaan tunnelmaa). Uh, se on jotain täydellistä. Onneksi pakkasessa odottaa lohdutuspalkintona pari pakettia ruispuikuloita, saanpahan iskeä niitä paahtimeen kun taas menen kotiin.

Niin, olen töissä yötä (tai päivää) vaihteeksi. Oslon alueella on menossa suuri rautateiden uudistusremppa, joten me kaikki, jotka junilla haluavat sinne tai siitä läpi matkustaa, joudumme jossain vaiheessa vaihtamaan linja-auton kyytiin. Oma työmatkani on siis pidentynyt 80 minuutista (johon on siis laskettu mukaan kävelyt ja bussimatkat lentokentältä hotellille) kahteen tuntiin! Ja kaikenlisäksi välillä pitää vielä vaihtaa kulkupeliä. Voi kettu(!) sanon minä. Siksi siis vietän päiväni hotellin valkoisten lakanoiden välissä, enkä kotona muumeihin ja yhteen viikinkiin kietoutuneena. Enää kaksi yötä edessä ja sitten olisi vuorossa taas vapaaviikko, että eiköhän tämä tästä.

Mulla on pieni ongelma muuttokuorman kanssa. Porukoiden oli tarkoitus tulla elokuun ekalla viikolla hakemaan mun kamoja auton kanssa: Turusta laivalla Tukholmaan ja siitä sukulaisten kautta tänne meille - mutta kuinkas sitten kävikään? Rupesin varailemaan lippuja ja menopaluu laivalla auton kanssa kahdelta hengeltä maksaa about 400 euroa!?!?! Sanonpa vain että voi j*malauta. Mitä ihmeen hintoja nää oikeen on? Tulee varmaan halvemmaks lennättää sata kiloa tavaraa Suomeen... Noh, tässä nyt odotellaan jos saatais isän siskon kautta jotain halvempaa pakettia. Ei siinä siis, kyllähän tuon vois maksaa, mutta tuntuu niin kamalan typerältä maksaa saman verran jostain laivamenopaluusta paskalla hytillä kuin lomasta palmujen katveessa.

Tom Ivar diggaa Nora Robertsia. Ehkä sen takia että minä oon kerrankin hetken hiljaa kun uppoudun tuohon "hosmurpornoon". Ja kyllä, kirja on Suomesta kirjastosta lainattu. Toivottavasti en unohda lainaamiani opuksia Norjaan elokuun alussa.

Kaikki tuntuvat jo nähneen uuden Potterin. Minäpä en ole. Ja arvatkaa harmittaako. Mutta ensi viikolla tähän tulee korjaus! Maanantai on nukkumispäivä, plus että illalla katsotaan kotona uusiksi se edellinen eli toiseksi viimeinen osa, ja sitten tiistaina leffaan kattoon vika. Voi että, itkettää jo valmiiks kun tiedän että tässä tää nyt sitten on. Harryn ja mun tarina tulee päätökseen. Kuinka voin elää ilman kun ei ole mitään odotettavaa? (Paitsi Hobitti on jo tuotannossa, että kai tästäkin murheesta selvitään.)

Nyt painun kattomaan vielä Desperate Housewivesia ja sit nukkuun. Rakastan vieläkin Tom Scavoa yli kaiken - vaikka se petti Lynetteä joskus miljoonia vuosia sitten.

PS. Voisin vielä tähän valittaa vähän. Se akka joka on koko ajan sairaana ja jota paikkailin tosi paljon keväällä tuli eilen aamuvuoroon. En oo nähnyt sitä varmaan kolmeen kuukauteen kasvokkain ja teki mieli irvistää. Silti sain hymyiltyä ja toivotettua hyvää huomenta ja selitettyä kaikkia juttuja tulevasta päivästä. Lähetin vielä kotimatkalla tekstarin jossa toivotin mukavaa päivää sille. Ja kun illalla tulin töihin niin sain kuulla että se oli ollut paikalla kolme tuntia, jonka jälkeen se oli soittanut pomolle ja sanonut olevansa kipeä! Niinpä iltavahti joutui tekemään 11 tunnin vuoron! Ja se oli niiiiiin pirteä ja iloinen ja kaikkea aamulla. Tuollasilla ihmisillä ei pitäis olla töitä kun eivät kerran viitti tehdä niitä. Voi kettu mua ketuttaa nyt taas kaikki.

Leppoisa sunnuntai-ilta.

2011-07-14T06:03:00.000+02:00

Bileitten jälkeen kroppa kaipasi lepoa, nukuin ensin yhteen ja sitten taas kolmesta kuuteen, jonka jälkeen köpöttelin kaverin työpaikalle. Sieltä meidät käytiin hakemassa kaverin miehen toimesta heille kotiin Lapinniemeen, jossa vuorossa oli ruokailua. Meidän miehet tapasivat ensimmäistä kertaa ja tulivat todella hyvin juttuun keskenään, ihanaa katsoa nauravia ukkoja. Koko viikonloppu oli siinä mielessä onnistunut ettei mun mies joutunut kärsimään kielimuurista paljon yhtään, itse häitä ei tietenkään voi laskea mukaan tähän.

Oon muuten pikkusen verran kateellinen tuosta kämpän sijainnista, vai mitä ootte mieltä? Nää kuvat on parvekkeelta räpsittyjä.

Ruokalistalta löytyi käristeitä ja kreikkalaista salaattia, juuti sopivaa sunnuntaimättöä. Viinipullokin nostettiin pöytään mutta jostain ihmesyystä se ei maistunut yhtä hyvin kuin kuplavesi.

Minä koitin vieläkin kovasti houkutella Tom Ivaria mukaan Tampereelle asumaan (kuulemma ei lähde) ja tästä kämpästä meille olisi huonekkin valmiina, päästään nukkumaan pyykkikoriin pesuhuoneeseen! Loistava tarjous eikö vain? Sinne vain kalsareiden keskelle pesää tekemään. :D

Poispäin päätettiin mennä kävelle, eihän tuo matka pitkä ole, varsinkaan kesäaikaan. Kaikenlisäksi halusin räpsiä itselleni lisämuistoja tästä ihanasta viikonlopusta. Ensimmäinen alla olevista kuvista on ihan lemppari. Toivottavasti tekin tykkäätte.

Muovipussissa on ruikkaria.

Pienissä häissä.

2011-07-13T09:06:00.000+02:00

Hääpaikaksi tämä suloinen pari oli onnistunut hankkimaan Finlaysonin kirkon, joka siis sijaitsee siinä tehtaan vieressä. Meillä ei kuitenkaan ollut ihan selvillä missä kirkko oli, joten matkalla sinne meinasi tulla melkoinen hätä. Kerettiin kuitenkin jopa kymmnetä minuuttia ennen vihkitoimituksen alkua perille, kaikki erittäin hikisinä, sillä ilma oli todella kostea ukkosta odotellessa. Kuten jo mainitsinkin hanat aukesivat meidän astuttua ovista sisään ja vettä rupesi tulemaan kuin sieltä itsestään. Toimituksen aikana ukkonen jyrisi ihan siinä päällä, ja penkkirivissä vitsailtiinkin että taitaa joku isompi herra olla tätä vastaan. Kuvia en saanut kirkossa kovin paljoa otettua, parin kävellessä kohti alttaria rupesivat silmäni vuotamaan valtoimenaan, niin onnellisilta he yhdessä näyttivät. Ja morsian, voi kuinka kaunis hän olikaan. Mekko oli kyllä lähellä täydellistä. Niin ja virttä heilatessa tuli itku kans. What?! En edes ole millään tavalla uskonnollinen. Se oli se "Herra kädelläsi..." Scary...

Sitten kun parin oli aika astella pihalle meidän muiden perässä riisisadetta varten vettä alkoi tulla kahta kauheammin. Jotkut meistä kastuivat vähän, jotkut vähän enemmän... Tom Ivar oli märkä kalsareita myöten ja hiusvaha juoksi päästä pois. Myös hotellin respan tilaamat taksit jättivät tulematta (ne oli tilattu väärään paikkaan), joten jouduimme odottelemaan ties kuinka kauan. Noh, kaksi märintä tyyppiä pääsi onneksi hotellille suihkuun ja hakemaan kuivia kuteita.

Juhlapaikkani oli Ravintola Myllärit ihan Tamperetalon lähellä ja se oli kyllä ihanan tunnelmallinen ja juuri passelin kokoinen tälläiselle hääporukalle. Ruoka oli maittavaa ja varsinkin valkosipuliperunat osoittautuivat omiksi lemppareiksini. Onneksi muutkin niitä söivät niin ei tarvinnut miettiä hajuhaittoja... Ruuan jälkeen vuorossa oli kaason ja bestmanien järjestämää ohjelmaa, hääkakun leikkausta ja tietysti vastavihityn pariskunnan ensimmäinen yhteinen tanssi. Biisinä oli Moulin Rouge-leffasta tuttu Come What May. Enpä voi muuta sanoa kuin että olis mullekkin toi sama biisi kelvannut. Saan siitä joka kerta kylmiä väreitä. Ihanaa, ihanaa, ihanaa. :)

Morsiuskimppua en saanut vaikka kovasti yritin. Sain vain noin sentin pituisen pätkän jotain vihreää miehustastani sisään, Tom Ivar sanoi että sillä irtoaa yhden illan juttu. Sukkanauhan puolestaan sai Lassi, joka käytti sitä käsivarressaan kuin jalkapallojoukkeen kapteeni. Illan huipennus tuntui olevan ilmapalloleikki jolla määriteltiin se, pitääkö morsian vai sulhanen jöötä huushollissa. Sulhasen puoli voitti, mutta ei se mikään ihme olekkaan kun katsoi että minkälaista riverdancea pojat oikein vetivät parketilla.

Ilta jatkui hotellilla, ja vielä puoli kolmen aikaan eksyttiin ukon, Juhon ja Jasun kanssa Henkkaan nappailemaan juhlajuomaa. Myös ihana Suvistus tuli sinne ja vedettiin vielä jatkojakin aamuun asti, viimeisen kerran kun kelloa katsottiin se näytti 7:45. Enpä muista milloin viimeksi olisin jaksanut samalla tavalla. (Kai sen Kreetan reissulla suoritetun Tequilan juomisen voi laskea tähän.) Oli kyllä ihan superhauska ilta ja ikävä Tampereelle on kovempi kuin aikoihin. Yritän kovasti mahduttaa sitä tulevan Suomenloman aikatauluun, olisi nimittäin ihanaa viettää lisää aikaa tuossa Suomen parhaassa kaupungissa.

Lounas Zarillossa.

2011-07-12T09:18:00.000+02:00

Ennen lauantaina olevia häitä käytiin Anniinan ja Olliinan kanssa aamiaisella ja myöhemmin vielä lounaalla Zarillossa, minne seuraan liittyivät myös Joni ja Elina, jotka olivat viettäneet edellisen päivän Ruistockissa. Kaikkia tuntui väsyttävän hieman mutta tunnelma oli silti hyvä, mitä nyt hieman stressaantunut häiden vuoksi.

Vedettiin terveellisellä linjalla ja lähes kaikki porukasta söi salaattia... Tai voikohan tuota terveelliseksi sanoa kun sain suunnilleen kilon vuohenjuustoa annoksessa. Maistui kyllä! Tämän aterioinnin perään alkoi tapahtumaan vauhdilla - viime hetken ostoksilla käyntiä, suihku, meikki, juhlavaatteisiin, taksin tilaus kirkon luo vihkitilaisuuden päättymistä varten ja lopulta vielä kirkolle juoksu. Ja sade alkoi sillä minuutilla kun päästiin sisään kirkon ovista, eli ajoitus oli kohdillaan. Kuvia häistä tuleekin sitten seuraavassa postauksessa.

Manse.

2011-07-09T11:24:00.000+02:00

Pitkä päivä takana, onneksi tämä aamupäivä on mennyt rentoutuessa. Ensin aamupalamätöt naamaan tiimin kanssa (minä isse ja ukko, sekä Annikki ja Ollikki) ja sitten suihku ja kynsien lakkausta bloggauksen lomassa. Yhden maissa pitäisi lähteä syömään ja saada askarreltua lahja hääparille valmiiksi.

Eilen kierreltiin kaupungissa koko päivä, ensin kahvia Miamin terassilla opasaikaisen ystävän ja tämän suloisen pojan kanssa, ja sen jälkeen ostoksia toisen ystävän kanssa. Kierrettiin oikeasti suurin osa Hämeenkadun putiikeista etsimässä mulle häihin mekkoa (kun se joka mulla oli mukana on musta, ja musta nyt on niin... noh, musta) ja löytyihän se lopulta. Se on Onlystä peräisin oleva, Onewaystä Stokkan takaa ostettu. Ja vielä alessa, jesh! Me likes. Siinä vaiheessa olisin kyllä tykännyt mistä vaan, pakko myöntää. Jalat rupes olemaan melkoista muusia, mutta suunnattiin vielä juhlapaikalle auttamaan paikkojen järjestelyssä. Syötiinhän me lounaskin Jack the Roosterissa, pidin siitäkin ja voin suositella kaikille rockmusiikin ystäville. Terassilla istuessa oli ihan sikakuuma vaikkei aurinko pilvettömältä taivaalta paistanutkaan! Söin Rooster-burgerin, eli kanafileellä ja currymajoneesilla maustetun ihanuuden, sekä varastin Tom Ivarilta kurkkudipin raneja varten. Hyvää!

Siitä suunnattiin sitten Klubin terassin ja viimehetken Siwan kaljanhakureissun kautta Koskipuistoon istumaan iltaa. Aurinko paistoi ja ihmiset olivat iloisia. Voi kuinka rakastankaan Tamperetta ja Suomen kesää. Voisiko tämä jatkua pidempään?

Mun uus kamu!

Mun mielestä tää on ihan über-romanttista.

Vika ilta ilman palloa jalassa.

Ihanaa gängiä!

Vanhoja rakkaita ystäviä. Ikävä molempia usein.

Tästä alkaakin sitten lauantain touhut, nyt meikkiä naamaan ja kaupunkia kohden! (Tai siis - mehän ollaan hotellissa keskustassa, jos vaan astuis ovesta ulos.)

Huomenna luvassa:

2011-07-07T21:02:00.001+02:00

Kuvat weheartit.

Tampere, my love, täältä tullaan!

Tällä hetkellä lojun sängyllä Oslossa Scandic Byportenin hotellihuoneessa ja olen valmis painumaan untenmaille. Aamu alkaa herätyksellä kello kolme ja sen jälkeen lennämme RyanAirilla Ryggen kentältä suoraan Tampereelle, harvinaista herkkua sen Pohjanmaalle reissaamisen rinnalla.

Huomenna näen taas ystäviä, joiden kanssa on tarkoitus viettää päivä piknikillä, mitä ilmeisemmin Pyynikillä. Toivottavasti kerkeäisin käydä myös katsomassa jos löytäisin jonkun hieman värikkäämmän mekon häitä varten. Vaikka en kerkeäisi niin eipä tuo mitään, se, että pääsen tuohon Suomen ihanimpaan kaupunkiin on minulle enemmän kuin tarpeeksi. Palataan!

PS. Saako toivoa auringonpaistetta sääherroilta viikonlopulle? Oon nimittäin pakannut vain shotseja ja lyhyitä hameita mukaan.

Countdown has begun.

2011-07-07T05:13:00.000+02:00

Nyt kun aika Norjassa rupeaa käymään vähiin, olen yrittänyt imeä itseeni näitä maisemia. Olen yrittänyt kuvitella sitä, minkälaista elämäni tulisi olemaan kymmenen vuoden päästä täällä. Mutta jotenkin en vain pysty näkemään sitä mielessäni. En pysty kuvittelemaan asuvani keskellä viikinkikansaa, joka on niin kovin ystävällinen päällisin puolin, mutta johon minun on vaikeaa saada yhteyttä sillä syvemmällä tasolla mikä tekee ihmisistä ystäviä.

Norjan kauneus ei myöskään enää tunnu ihmeelliseltä, olen turtunut siihen. Melko samanlaistahan täällä periaatteessa on kuin kotona Suomessakin, varsinkin jos olet juuri tullut paikalle eteläisemmästä Euroopasta, mutta kun matkustan täältä kotiin, ero on yhtäs selkeä kuin yö ja päivä. (Ja nyt ei puhutu pohjoisen yöttömistä öistä.) Aina Suomeen saapuessani sydämeni valtaa rauhan tunne, jota ei pysty kokemaan muualla. Johtuneeko tuo sitten siitä koivujen suhinasta ja järvien sinisestä kimalluksesta, tiedä häntä. Kuitenkaan en ole valmis asettumaan sinne asumaan - vielä. Tähän voisin tietysti mainita, että Suomi-kaipuu on näin kesällä noin tuhat kertaa suurempaa kuin talvella, en taida olla luotu sitä synkkyyttä varten.

Hyppiviä kavereita, sekä yllä että alla.

Jotkut lukijat jo ovatkin heitelleet arvauksia siitä mihin olen päätymässä, ja monet ovat tuntuneet olettavan että Suomi olisi se seuraava askel. Mutta kuten te tiedätte, Tom Ivar ei ole lähtemässä mukaani. Hänen kanssaan olisin voinut muuttaa takaisin kotiin, mutta ilman häntä... No sanotaan vaikka että the world is my oyster. Ovet ovat siis avoinna ja voisin suunnata mihin vain. Ehkä valitsin helpoimman reitin, mutta palaan takaisin vanhan työnantajani palvelukseen syyskuun puolessavälissä ja lähden viettämään talvea Kanarialle. Ja kyllä, vaikka se voi monesta "oikeasta" matkailijasta (lue: ei pakettimatkoja käyttävästä) tuntua kamalalta, olen enemmän kuin innoissani. Elämääni tulee tulemaan paljon uutta sisältöä ja mielenkiintoisia ihmisiä, enkä malta odottaa että pääsisin aloittamaan.

Tom Ivarin kanssa meillä on vielä aikaa jäljellä pari kuukautta, vaikka se menee varmasti lentämällä. Ylihuomenna suuntaamme ystävän häihin Tampereelle ja sen jälkeen loppu heinäkuu menee Norjassa. Elokuussa suuntaan/suuntaamme Suomeen lomailemaan ja sen jälkeen palaan vielä vajaaksi kuukaudeksi Norjaan, mistä lähden sitten maailmalle.

Onko väärin puhua Tom Ivarille lähdöstäni? Olen vain niin innoissani, etten voi pitää sitä sisälläni! Ja kun hän kuitenkin on paras ystäväni täällä niin kai minulla on oikeus puhua tuntemuksistani. Lähtöä ei ole kommentoitu lähes millään tavalla, ehkä emme osaa kumpikaan ajatella sitä niin lopullisena juttuna. Se tulee ajankohtaiseksi sitten kun on tullakseen. Elättelen vielä kuitenkin toiveita että Tom Ivar rakastuisi Tampereeseen tällä reissulla ja pystyisi vielä harkitsemaan Suomeen muuttamista - vaikkapa vuoden päästä. Tuo kyllä taitaa olla vain höpsön tytön toiveajattelua. Mutta silti, eihän sitä koskaan tiedä.

Yllä oleva vaahtera ei ollut lähelläkään katon rajaa tuohon kotiin muuttaessamme - tarkemmin sanottuna minun ollessani 9-vuotias. Aika kuluu niin kamalaa vauhtia.

Eräs asia maailmalle lähdössä kyllä harmittaa, ja se on se, että jään paitsi ystävieni elämästä. Olo on välillä hirveän tungetteleva kun saavun Suomeen ja vain hyppään mukaan siihen normalisoituneeseen toimintaan johon en itse kuulu.

Mielessäni tuntuu koko ajan kolkuttelevan kysymyksiä omasta tulevaisuudestani - vanhuudestani - kaavana sama vanha aviomies-lapset-omakotitalo-farmarivolvo. Entä jos minä en saa koskaan niitä? Mitä minusta sitten tulee? Voinko olla onnellinen yksin? Ajatus tuntuu enemmän kuin pelottavalta juuri nyt. Mutta toisaalta, ei kai kaikkien tarvitse olla samanlaisia?

Tältä postaukselta tuntuu nyt puuttuvan se kuuluisa punainen lanka, mutta annettakoon se tällä kertaa anteeksi. Kuvat on näppäilty kesäloman vikoina päivinä.

BareMineralseista taas.

2011-07-04T12:53:00.001+02:00

Kirjoitin ekaa kertaa BareMineralseista täällä, ja toistamiseen täällä. Nyt vihdoin sain postista sen "oikean" starttipaketin ja minun pitää muuttaa erästä kantaani.

Kirjoitin nimittäin, että mineraalipuutereiden levittäminen vie kauemman aikaa kuin nestemäisen pohjan laittaminen. Tässä uudessa (isossa) paketissa tuli mukana suuret meikkisiveltimet, joiden avulla meikki leviää todella nopeasti ympäri kasvoja. Ja nyt siis täytyy sanoa, I love it!

Olin lähes kuukauden käyttämättä näitä puutereita (sillä tilauksen saapumisessa meni iäisyys ja sitten olinkin jo Suomessa lomalla), ja naama reagoi heti kun rupesin käyttämään nestemäisiä uudestaan, se tuntui tukkivan kaikki huokoset ja finnejä rupesi kohoilemaan joka kohtaan. En muista että kasvoni olisivat olleet yhtä huonossa kunnossa edes teini-ikäisenä! Vaikuttaa siltä kuin kasvoni olisivat jääneet koukkuun tähän keveämpään meikkipohjaan ja ne protestoivat heti siirryttyäni huonompaan vaihtoehtoon.

Tässä paketissa seurasi mukana myös Warmth-nimellä kulkeva aurinkopuuteri, joka on loistava näin kesällä meille valkonaamoille! Paras aurinkopuuteri jota olen käyttänyt, ehdottomasti.

Sommerfest.

2011-07-03T21:14:00.000+02:00

Pahoittelut radiohiljaisuudesta, ensin oli palattava Norjaan ja heti seuraavana päivänä pitikin mennä jo työpaikalle kesäbileisiin ja, no, sitten olikin krapula. Ja sitte piti tehdä töitä... ja nukkua... ja sit taas töitä. Nyt olenkin ollut koko illan kotona. Tom Ivar kokkaili ja se jälkeen ollaankin vaan köllötelty. Mikäs sen mukavempaa.

Lätkäisen tähän perään nyt tuolta duunipaikan bileistä kuvia. Eilen tuli taas päästettyä aika montaa kertaa suusta lause: "En juo enää koskaan". Shotit - unohda ne jatkossa Emmi, varsinkin jos seuraavana päivänä on töitä.

Tukka kuntoon!

2011-06-28T11:17:00.000+02:00

Tällä reissulla on keretty käydä parturissakin. Tie kävi jo melko perinteiseen tapaan Kokkolaan, missä Sarilla on nykyään jo oma studio. Vierailuosoite on Tehtaankatu 18, eli sinne vaan kattelemaan ja ihmettelemään kaikki jotka asutte/lomailette Kokkolassa tai lähistöllä! Tästä pääsee Sarin Facebook-sivulle.

Jospa sitä joskus muistais ottaa valmiista tukasta kuvia kans, eikä pelkästään tästä keskeneräisestä projektista... Ainakin on hienonvärinen toi väri vai mitä meinaatte? ;)

Kesäflunssa ja todella rasittava yskä on jäänyt päälle eikä anna armoa, viime yö meni yskiessä, unta sain ehkä joskus kolmen jälkeen. En haluu olla kipee kesällä! Huomenna reittini kulkee Helsinkiin ja sieltä edelleen torstaina Norjaan. Kamalaa kun kesäloma rupeaa olemaan näin lopuillaan. Onneksi työpaikan bileet ovat edessä perjantaina niin on edes jotain odotettavaa. Tai niin no, tietysti Tom Ivarin näkemistä ei sovi unohtaa. :)

Juhannusseikkailu: 2011.

2011-06-27T17:48:00.001+02:00

Juhannuksen vietto alkoi perjantaina koskenlaskun merkeissä. Yhdeksän aikaan aamulla kokoonnuttiin paikallisen kuppilan pihalla, pakkauduttiin minibussiin ja huristeltiin vajaat kymmenen kilometria joen varteen pysähdyspaikalle. Siellä vedettiin päälle viimeiset vermeet, tietenkin kypärää ja pelastusliiviä unohtamatta. Tyylikkyys ei ehkä ollut tämän venereissun teema, sen sijaan mukavuus ja vedenkestävyys olivat korkealle arvostettuja.

Alla näette myös melontareittimme. Lähtö oli Niskankoskelta ja pysähtymispaikat Raiviossa sekä Kanasaaressa. Osa porukasta luovutti Kalliokoskella, loput Hirvisen maaseutuhotellin luona.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Raiviossa, parin tunnin melonnan (ja oluenjuonnin) päätteeksi. Äiti tuli onneksi paikalle mun kameran kanssa autolla niin saatiin otettua vähän parempilaatuisia kuvia myös. Siellä keitettiin sumpit, juotiin lämmikkeeksi konjakkia ja puolet porukasta vaihtoi päälle kuivempaa vaatetta, itsekin jouduin vaihtamaan pökät ja kyhäämään roskasäkistä vaipat niin ettei vesi päässyt kastelemaan takapuolta sen kerääntyessä kanootin penkille. Osa huoltojoukoista joutui jopa luopumaan omista vaatteistaan, kuten esimerkiksi kengistään.

Tauon loputtua hyppäsimme Kirstin kanssa ekoina kanoottiin ja näytimme muille miten sitä koskea lasketaan, alapuolella voitte nähdä että aika leppoisan näköisesti se meni. Joessa oli kaikenlisäksi niin paljon vettä, että kivien ylitse oli helppo päästä. Kuitenkin osa porukasta laski koskia esimerkiksi sivuttain. Amatöörit. ;)

Keskellä suoalueita meloessa meitä kohtasi ihana näky, suuri peura oli juomassa vettä joenvarressa. Kuitenkin siihen mennessä kun kamera oli saatu esille repusta/muovipussista/kotelosta, oli se kerennyt jo juosta melkein metsänreunaan asti. Nähtiinpä kuitenkin.

Ja peuran näkeminen ei ollut ainoa jännittävä asia tällä matkalla, yhdelle venekunnalle kävi myös pieni haaveri. Meidän pysähdyttyä suvantoon odottelemaan perässä tulevia, kaatui kanootti yhtään varoittamatta ja kastelemalla ukot ihan täysin. Sieltä niitä sitten kalasteltiin, sekä miehiä että tavaroita. Onneksi seuraavalle pysähdyspaikalle Kanasaareen ei ollut kuin parinkymmenen minuutin matka.

Kanasaareen viritettiin tulet kotaan ja märkiä vaatteita ripustettiin ympäriinsä kuivumaan. Tässä vaiheessa tein päätöksen, että tuonne on lähdettävä uudestaan. Meidän sukulais/ystäväporukkaa käy laskemassa tuota pätkää joka juhannus, pitää koittaa ensi kesänä lomailla taas samaan aikaan. Osalle porukasta tämä oli jo viides vuosi peräjälkeen.

Mun mielestä on muuten hirveän kivaa että näytän viisvuotiaalta pikkupojalta. :D

Kanasaaresta matka jatkui, osalla porukasta Kalliokoskelle asti, mutta meillä kolmella venekunnalla (minä+Kirsti, isä+Timo, Aivar+Niko) aina Hirvikosken kurssikeskukselle asti. Melomista tuli yhteensä noin 27km, eikä se olo nyt ihan mahdottoman väsynyt ollut perille päästessä. Mutta voi jukranpujut sitä onnistumisen tunnetta! Alla loput "voittajatiimistä".

Juhannustaikoja.

2011-06-26T01:07:00.000+02:00

Juhannustanssit paikallisessa kuppilassa, kesän kohokohta monelle. Tänään ollaan syöty, syöty ja yritetty vähän juodakkin - heikolla menestyksellä tosin. Kuinka vanhaksi voin itseni tuntea jos juhannuspäivänä makaan sängyssä ennen kahtatoista? Voin kyllä syyttää eilistä voimien hupenemisesta, siitä lisää myöhemmin... Tällä hetkellä isä ja sen lapsuuden kaveri istuvat kellarissa juomassa jekkua ja kuuntelemassa rokkia, nostalgiatrippi. Taidan itse kaivautua peiton alle ja sulkea silmät. Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana juhannus!

Ja vielä vika Provinssi-postaus!

2011-06-23T12:37:00.000+02:00

Nyt mennään jo sunnuntaissa, ja kuten arvata saattaa, tämä on viimeinen pätkä Provinssista. Sen verran harvinainen tapaushan tämä festari on, että ihan hyvällä omalla tunnolla käytän näinkin monta postausta siitä kertomiseen. Seuraavaksi päästäänkin sitten jo siirtymään juhannuksen viettoon isin ja äidin luona.

Noh, enivei, sunnuntai alkoi kamojen pakkaamisella ettei tarvinnut kesken kaiken tulla alueelta pois - olihan sunnuntain esiintyjäkaarti pikkasen muita päiviä parempi. Päivän aloittanut Katri Helena jäi valitettavasti näkemättä, sillä pikkusiskolleni oli hommattu sunnuntain päivälippu ja neiti suvaitsi saapua juuri tuolloin porttien ulkopuolelle. Pitihän se sieltä mennä hakemaan, eikä jättää yksin palloilemaan.

Kävi muuten niin kivasti, että kun siinä Elliä venailin, niin kolme (3) Jeesus-tyyppiä hyökkäs kimppuun! Kaksi miestä sain torjuttua ystävällisellä ei-kiitos-vastauksella, kun taas kolmas, nainen, jäi huutelemaan taustalle monotonisella äänellä: kai tiedät mihin joudut jos et ole antanut sydäntäsi herralle, muista huutaa Herran nimeä hädässä, toivottavasti ei ole liian myöhäistä kun tajuat tarvitsevasi häntä, jne... Voi luoja. Uhkailulla mua ei ainakaan käännytetä.

Yllä: SMG.

Alla: Anna Puu.

Jukka Poika.

No Ellin tullessa päädyttiin sitten alueelle, nähtiin pätkä Stellan esiintymisestä ja Scandinavian Music Groupista. Sen jälkeen alkoikin Anna Puu soittaa ja me leiriydyttiin puiden alle kahvitauolle. Annan keikan aikana taivaalta ripsi vettä, mutta Jukka Pojan alkaessa soittamaan reggaeta päälavalla pilvet väistyivät. Jukkiksen keikka olikin tämän festarin parhaimmassa päässä ja nyt tuntuu siltä, että on pakko saada se uusin levy.

Munamies! Ollin mukaan oon ihan saman mittanenkin... Ja itseasiassa yleisössä seistessä tuntui siltä, SOADista jäi näkemättä aika paljon. :( Edelleen, porukka pitäis laittaa pituusjärjestykseen festareilla. :P

Ei mitkään parhaat festaritossut...

Illan viimeiset esiintyjät meidän osalta (Olli hengasi mukana, koska oltiin menossa sen kyydissä Kaustiselle asti ja siitä äiti tuli hakemaan meitä) olivat Volbeat ja System Of A Down. Molemmat toimivat, varsinkin Volbeatin tanakka rokki.

Olisipa jo ensi kesä ja ensi Provinssi. :)

Provinssirock: lauantai.

2011-06-22T23:55:00.001+02:00

Ja viimein, monen yrityksen jälkeen, täältä tulee lisää Provinssi-matskua. :) Bloggerin jumittelee vielä vähän, mutta eiköhän se tästä...

Lauantai voitaneen aloittaa aamupalasta, mikä on parempi festariaamiainen kuin roiskeläppä? Not much, mutta ens vuonna testaan maksalaatikkoa!

Käytiin myös Nesteellä seikkailemassa ja latailemassa puhelimia, törmättiin siellä tuttuihin kasvoihin. Jonotin myös vessaan jonkun puoli tuntia. Not nice when you really have to go.

Ville löysi aamupäivän aikana viimevuotiset yhteystiedot, ne voitte nähdä alkuperäisenä tuossa Provinssi 2010-postauksessa. Saatiin vielä lauantaina yksi lisäys leiriin; ulkomaan matkaajat Saara ja Jarmo saapuivat viimein paikalle!

Ennen Pendulumin keikkaa tuli palloiltua ympäriinsä festarialueella, noudettua lippu pikkusiskolle ja törmättyä ihan sattumalta useampaan tuttuun ja myös eräisiin festarihahmoihinkin.

Itse keikka... No se oli tanssittava. :) Äärimmäisen tanssittava. Mutta olisi varmasti toiminut paremmin sisätiloissa. Ei sovi kuitenkaan valittaa. Me, siis koko yleisö, pidimme tästä.

PS. Jotkut kuvat on ihan ihmeellistä mössöä, pahoittelut. Syytän siitä Bloggeria.

P*rkeleen Blogger!

2011-06-22T14:48:00.000+02:00

Jos en pysty lataamaan kuvia, niin johtuuko se siitä ettei tilillä ole enää tilaa? Mistä sen sitten tietää kuinka paljon sinne mahtuu? Vai voiko tätä p*skaa vaivata joku muu? Auttakaa hölmöä hädässä.

Provinssirock: torstai ja perjantai.

2011-06-21T17:50:00.001+02:00

Matkanteko Seinäjoelle alkoi torstaiaamupäivästä, Olli toimi kuskina ja itse hyppäsin takapenkille. Tunnelma oli tiivis vaikka meitä oli vain kaksi, takaikkunalla olisi ollut tilaa vielä yhdelle tyypille.

Paviljongin pystyttämisessä oli pieniä ongelmia, mutta onneksi naapurit auttoivat, kiitos heille siitä. Olivat muuten suomenruotsalaisia. Tuntuu oikeasti että norjaa on paljon helpompi ymmärtää...

Leiriin tuli meidän kanssa muita Kokkolalaisia, uusia tuttavuuksia, jotka olivat oikein kivoja. Festareissa parasta onkin uudet tyypit! Matkassa kannattaa ollakkin avoimin mielin. Hetken aikaa tunsin itseni pirun vanhaksi, sillä olin vanhin seurueestamme ennen kuin Ville raahasi itsensä paikalle. Anniina-murunen oli vesirokossa, joten ei päässyt mukaan lainkaan, nyyh. :(

Leirintäalueelle oli avattu terassi (hotellin yhteydessä), joka tuli testattua lauantai-iltana. Oli aika luksusta päästä siistiin sisävessaan juomisen ohessa.

Meidän paviljonki oli tuo yläpuolella näkyvä vihreä. Alla voitte nähdä erään naapurin perjantaiaamuna. Voimat eivät olleet riittäneet telttaan sisään kömpimiseen. :D

Ylempänä ollaankin jo siirrytty perjantai-iltaan ja X-Stagen anniskelualueelle Michael Monroen soittaessa. Siellä vastaan tuli Saija-Kreetan-seuralainen ja sen kamu. Tavattiin mielenkiintoisia yksilöitä, juotiin siideriä ja laulettiin synttäriveisu Michaelille. Loisto setti!

Itselleni perjantain tärkein esiintyjä oli ehdottomasti päälavalla soittanut The Sounds. Keikka oli hyvä. Siis oikeasti. Tanssin vesisateessa ilman paitaa ja lauloin mukana estottomasti. Lisää tälläistä kiitos! Loput kuvat ovatkin tuolta kyseiseltä keikalta.

Muistoja Provinssista 2010.

2011-06-17T09:00:00.003+02:00

Paloma Faith.

Chisu.

Bullet For My Valentine.

Viime vuoden Provinssi oli kovin sateinen, aurinko taisi paistaa kaksi tuntia lauantaina ja that's it. Toivotaan parempaa keliä tälle vuodelle.

Toivon myös että löydän uuden rakkauden tänä vuonna, viimeksi näin Chisun livenä ja se oli menoa se. Myös Pendulum kolahti ja kovaa vaikken keikalla ollutkaan. Onneksi se on luvassa taas tänä vuonna!

Eniten tänä kesänä odotan seuraavia poppoita: The Sounds, Pendulum, Volbeat, Anna Puu, Scandinavian Music Group ja Von Hertzen Brothers. Oi namnamnam!

Päiväkahviseuraa tositarkoituksella.

2011-06-16T00:12:00.001+02:00

Herätys on tänään ollut kolmelta aamulla (tai siis eilen tietty) mutta kukun vieläkin ylhäällä... Pitäisi olla jo kovaa kyytiä menossa unille. Väsymyksestä huolimatta pakko postata jotakin, koska huomenna on lähtö kohti Seinäjokea ja Provinssia... En malta odottaa! Vaikka yksi matkakumppani onkin sairastunut vesirokkoon... Onneksi olen sen itse jo sairastanut. Mutta eikö tää oo just tyypillistä? ;)

Kerkesin tänään hengata Helsingissäkin, käydä juttelemassa työjutuista (tästä kirjoitan enemmän tulevaisuudessa, kärsivällisyyttä!) sekä treffata entistä kämppistä/työkaveria herkuttelun parissa. Käytiin lounaalla Pikku-Nepalissa, iltapäiväkahvilla Fazerilla sekä siiderillä Teerenpelissä. Juttua riitti paljon, viime treffeistä onkin jo aikaa, varmaan joku kaksi vuotta.

Kaveri söi marenkia ja oli pettynyt kun se ei ollutkaan sellaista sokerihöttöä, vaan siinä oli pähkinöitä ja kaikkea jännää. Kerrankin sai enemmän kuin mistä oli maksanut ja ei silti ole tyytyväinen. ;)

Ihana Kirsti. Esitin neidille kutsun tulla viettämään juhannusta maalle ja saa nähdä, ehkä se innostuu tulemaan. :)

Pitkän junamatkan jälkeen (netti ei pelannut, buu!) olen vihdoin kotona. Kävin kääntymässä jo toisen perheeni luona iltateellä ja porkkanakakulla ja nyt makaan sängyssä. Herätyskello soittaa seitsemän tunnin päästä, eli aika sulkea silmät ja toivottaa teille kaikille hyvää viikonloppua. En usko että viikonloppuna kerkeän mitääån postailemaan...

Lomalomaloma!

2011-06-14T14:51:00.001+02:00

Ekan lomapäivän kunniaks söin kauheen mättöaamiaisen (eilisen pitakebabin jämät) ja join puoli litraa lattea. Sen jälkeen suihkuttelin ja aloin katteleen kamoja huomista varten. Miks just sillon kun mää oon tulossa Suomeen ilmat huononee? Olis paljon helpompaa pakata jos tarttis ottaa vaan bikinit ja pari hellemekkoa mukaan. Nyt pitää sit pakata kaikki farkuista legginseihin ja villapaitoihin asti. Just nyt näyttää vähän huonolta; kamat ei tuu mahtuun laukkuun, koska meinaan ottaa vaan käsimatkatavarat. Pitänee karsia vähän.

Kävin pyörähtään kaupungillakin, olisi pitänyt ottaa kamera mukaan, sillä tuossa Strömsön torilla oli joku lapsille suunnattu tapahtuma ja siellä oli eri päiväkotiryhmiä paikalla hienoissa asuissa. Oli keijuja ja peikkoja ja ties mitä. Istuin viereen katselemaan hetkeksi ja hymyilemään tyhmästi kersoille, en onneksi ollut ainoa. On ne söpöjä, lapset.

Kaupungilla kävin tuhlaamassa puolet lahjakortistani JC:ssä, löysin pari alepaitaa joilla voi hyvin rellestää Provinssissa ja niiden lisäks myös alekorviksia, jotka voi hyvillä mielin hukata sinne jonnekkin. JC:ssä tuntuu täällä olevan aina ale, onko Suomessa sama juttu?

Nyt odottelen miestä tulevaksi kotiin. Ajattelin laittaa ruuaksi pestopastaa ja kastikkeen sille, tuli niin kauhee pastanhimo kaupungilla käppäillessä. En vois oikeasti koskaan ruveta sille Atkinsin dieetille, sillä rakastan yli kaiken perunaa (!), pastaa ja leipää... Ja mitä kaikkea muuta siinä oikein pitääkään jättää pois. Tosin jos asuisin esim. Kreikassa voisin vetää vaan juustoja ja vihanneksia. Toimiskohan se? Pari kiloa fetaa eri muodoissa. ;)

TJ 0!

2011-06-13T14:13:00.000+02:00

Tänään se vihdoin alkoi, kesäloma!

Pienten nokosten jälkeen (kiitos heräyksestä äiti :P) raahasin itseni suoraan sängystä jääkaapille, kaivoin sieltä esiin Kreikasta tuodun tuliaisen ja suuntasin parvekkeelle läppärin kanssa. Kyllä se eka lomapäivä näinkin kuluu. :) Tukka näyttää just siltä kuin se aina näyttää nukkumisen jälkeen.

Tänään pitää jo alkaa katteleen vähän pakkailuja, ja huomenna iskea ne laukkuun, sillä keskiviikkona suuntana onkin Suomi ja siellä ekaksi Helsinki ja sitten kotiin Pohjanmaalle. Torstaina olisikin jo tarkoitus häippästä Seinäjoen ja Provinssin suuntaan - The Soundsia odotellessa ja muita odottellessa - tarviikohan siellä toppavaatteita?

Paellaa!

2011-06-11T10:40:00.000+02:00

Otsikkokin sen jo kertoo.

Paella

oliiviöljyä paistamiseen

200 g broilerisuikaleita

riisiä

herneitä

maissia

paprikaa

(tai herne-maissi-paprikaa ;))

tomaattisalsaa (tein ite)

oliiveja

150 g sinisimpukoita

150 g katkarapuja

timjamia

mustapippuria

suolaa

Tomaattisalsa

oliiviöljyä

3 keskikokoista tomaattia

1 iso vaalea sipuli

jalapenoja

2 chiliä

Ekaksi valmista tomaattisalsa, sitä tulee melkoinen satsi, mutta sitä voi tarjota sitten seuraavana päivänä esim. burgereiden kanssa. Poista siemenet chilistä, hyvä idea käyttää kumihanskoja sillä ne voi polttaa sormia, varsinkin seuraavassa vaiheessa (kokeilin, ei ollu kivaa). Pieni kaikki ohjeessa mainitut kasvikset ja kuullota ne oliiviöljyssä.Tarjoa jäähtyneenä.

Sitten keitellään riisiä paellaa varten. Broilerisuikaleet paistetaan oliiviöljyssä ja joukkoon lisätään hmp ja tomaattisalsaa oman maun mukaan. Tämän jälkeen lisätään riisi ja mausteet. Lopuksi mukaan heitetään katkaravut ja sinisimpukat. Anna hautua hetki ja tarjoa.

Omnomnom, parasta pitkään aikaan.

Roadtrip.

2011-06-08T12:26:00.000+02:00

Ja nyt kun olen vihdoin saanut siirrettyä kuvat ensin kamerasta yhdelle koneelte, sieltä ulkoiselle kovalevylle ja edelleen seuraavalle koneelle, niin voidaan ruveta katselemaan maisemia Kreetalta.

Sunnuntaina 22.toukokuuta me siis vuokrattiin auto ja lähdettiin vuoristoon, suuntana saaren eteläranta, Elafonissi ja Paleochora. Reitti on itselleni tuttu usean ajelukerran jäljiltä, siksi sinne oli niin helppo lähteä.

Jos jotakuta teistä nyt kiinnostaa lähteä reissuun, niin suosittelen ehdottomasti auton vuokraamista, paljon parempaa tapaa saareen tutustumiseen ei ole. Saa mennä sinne minne haluaa ja pysähtyä silloin kun siltä tuntuu.

Ajoreitti alkaa Hanian alueelta, josta siirrytään valtatielle kohti Kissamosta. Kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen Kastelliin/Kissamokseen saapumista tiellä tulee vastaa kyltti jossa lukee "Elafonissi". Näitä kylttejä seuraamalla ei oikeastaan voi eksyä. Yhdessä vaiheessa itselleni tuli kyllä sellainen olo, että ajettiinkohan väärään suuntaan mutta eipäs niin käynytkään. Itse istuin reissun ratin takana, Saija toimi hovikuvaajana.

Ensimmäinen pysähdys oli Topoliassa, Agia Sofian tippukiviluola, jonne pitää nousta portaita pitkin. Sisältä luolasta löytyy myös pieni kirkko, eli jos on lapsia mukana kannattaa muistuttaa ettei siellä sitten saa huutaa ja juoksennella. Juokseminen voi olla myös vaarallista, sillä sisällä on kosteita kohtia jotka voivat olla hyvinkin liukkaita. Nimim. kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Tien vieressä löytyy taverna mikäli nälkä sattuu jo tässä vaiheessa yllättämään. Ei mitkään huonot grillausmaisemat jos saa sanoa. ;) Ylösnousu otti kunnon päälle ja kiiteltiinkin matkalla sitä ettei edellisenä iltana oltu baarissa. Luolaan kannattaa ottaa mukaan muutama kolikko, siellä kerätään kolehtia, joka käytetään luolan kunnossapitoon ja suojeluun.

Kuntoilun jälkeen istuttiin takaisin autoon ja hurautettiin kohti Eloksen kylää, jossa pidettiin pieni pitstop ja tankattiin itseämme Kastanofolia-ravintolassa, syötäväksi löytyi saganakia sekä souvlakia.

Ja sitten, parin tunnin matkan tekemisen jälkeen (ilman pysähdyksiä matkaan menee suunnilleen tunti) saavuimme perille Elafonissiin, Kreetan paratiisirannalle.

Elafonissi on siitä ihana, että siellä on yleensä aina lämpimämpi kuin saaren pohjoispuolella, eli jos sää Haniassa tuntuu ikävältä niin ei muuta kuin matkaan. Sinne pääsee monen eri matkanjärjestäjän retkillä eri päivinä, vuokraamalla auton tai sitten julkisella liikenteellä. Muistaakseni busseja kulkee sinne ainakin yksi aamulla ja yksi iltapäivällä. (Tämä on sitten vanhaa tietoa, että tarkistaa ne julkisten aikataulut jos sinne joskus niin aiotte!) Aurinkovarjo+tuolit-setti taisi olla viisi euroa. Vai olikohan se seitsemän? En nyt muista ihan tarkkaan. Mutta pakkohan niistä ei ole maksaa kun vain ottaa pyyhkeen mukaan.

Elafonissista Paleochoraan ajellessa pitää palata taaksepäin melko pitkästi, aina Eloksen kylän ohitse. Joidenkin kylttien mukaan vuoren ylitse menisi tie mutta se ei-ole-ajokelpoinen! Trust me, been there done that. Vuorenrinteellä kiemurtelevassa hiekkatiessä on järkyttävän isoja monttuja ja kapeimmillaan se oli auton levyinen. Tuolloin vuonna 2008 siellä ajellessa soitettiin sitten pomolle ja kysyttiin että onkos meidän tarkoitus olla täällä? Puhelimeen kuului vain karjaisu, että äkkiä alas sieltä! Hengissä selvittiin ja hyvä niin. Useiden autovuokraamoiden vakuutukset eivät myöskään kata hiekkateillä sattuneita onnettomuuksia. Kannattaa siis miettiä useampaan otteeseen että lähteekö sitä seikkailemaan vai ei.

Nämä viimeiset kuvat on otettu juuri ennen Paleochoraan saapumista (tai no näkyyhän sitä ihan pikkuriikkisen tuossa alemmassa kuvassa). Itse tykkään rannasta siellä kovasti, mutta tässä vaiheessa oltiin jo makoiltu biitsillä niin paljon ettei enempää jaksettu. Sen sijaan käytiin ostamassa jätskiannokset ja hurautettiin takaisin kotiin.

Paleochoraan on todella hyvä ajaa autolla, sillä reitin tie on kunnostettu busseja varten, eli siinä löytyy leveyttä vähän enemmänkin. Paleochorassa ravintolat ovat mielestäni euron-pari halvempia kuin Hanian alueella, ja vähintäänkin yhtä hyviä. Suomalaisista matkanjärjestäjistä ainakin Aurinkomatkat myy pakettimatkoja tänne.

Voihan kateus!

2011-06-07T08:29:00.000+02:00

Kaikki blogit tuntuvat olevan täynnä koulujen loppua ja kesälomaa, olen selaillut niitä läpi kateellisena. Kateellisena siitä nuoruuden innosta mitä ne henkivät (kyllä, kärsin ikäkriisistä) ja sitten tietysti niistä vapaista päivistä ja auringon paisteesta. Itse olen painanut töitä kuin hullu (tai ollut lomalla Kreetalla tai Suomessa pääsiäisenä) ja nyt ollaankin tultu siihen pisteeseen, että minun ja Tom Ivarin yhdessä vietetyt päivät sitten maaliskuun puolenvälin jäljeen voi laskea molempien käsien sormia käyttämällä. Tähän ei siis lasketa päiviä jolloin olen päässyt töistä tai menossa töihin.

Norjassa oli kuulemma hyviä kelejä viime viikolla, itse en ole niistä tietenkään päässyt nauttimaan, ja eilen alkoi sitten vesisade. Toivottavasti tänään olisi parempi päivä tiedossa, huonolta näyttää kuitenkin tällä hetkellä.

Tästä suunnasta olette nähneet kuvia ennenkin, tuossa pilviverhon takana on se laskettelurinne. Niin ja tätä tarkoitin kun silloin kerran puhuin siitä, että pilvet roikkuvat täällä tosi matalalla... Onneksi sadepäivään löytyy piristystä jääkaapista, nimittäin Saijan tuomia tuliaisia. :) Koneelta löytyy myöskin Sims ja siihen asennettu uusi lisäosa jota olenkin nyt tämän aamun (ja aamuyön) pelaillut.

En jaksaisi valittaa töistä mutta on nyt varmaan pakko kertoa, että tämä sairastelija, josta on aiemminkin puhuttu, on taas saikulla, 12.päivään asti tällä kertaa, tästä syystä minä olen painanut ekstravuoroja, ja meille on hälytetty lisäapua respaan Ruotsista asti. Viime viikolla sanoin pomolle, että tämä peli ei vetele. Kyllä minäkin tykkäisin vaan makoilla kotona ja saada rahaa siitä - tai no jos tosissaan ollaan niin en edes tykkäis. Kuitenkin tämä kyseinen mimmi kirjoittelee Facebookkiin muuttokuorman roudaamisesta yms. Jos ihminen pystyy muuttamaan se ei ole kipeä. Herää taas nämä ajatukset ihmisten itsekkyydestä sekä norjalaisten työmoraalista...

Norjassa piti tänään alkaa tänään pankkien lakko, jolloin maksukortit eikä nettipankit toimi. Ainoastaan käteinen käy. Tom Ivar muistutti minua käymään automaatilla, mutta mites kävi. Eipä tullu mentyä kun nukuin kello kolmesta yöhön saakka... Mutta ajatelkaa jos pitäisi esim yhtäkkiä lähteä matkustamaan, varata ulkomaan matkoja jne. ja ei pysty käyttämään korttia? Ihan kamalaa. Noh, ilmeisesti tämä kiista on nyt saatu sovittua ja lakkoa ei tule. Tulipas vaan mieleen että olispa ollut kiva olla töissä tuon lakon aikana. Ihmiset kun maksavat siellä pois lähtiessään useampia tuhansia kruunuja. Eihän kellään ole käteisenä tuollaisia summia rahaa!

Omat lentoliput Suomeen tuli hankittua jo Kreetalta palaamisen jälkeen. Loppuviikosta olisi neljä työyötä tiedossa, sen jälkeen pari päivää vapaata ja vihdoin 15.päivä lento Suomeen. Siellä menee sitten pari viikkoa, aika varmasti menee ihan siivillä, festarit ja juhannus kun osuvat sopivasti kohdalle. Sen lisäksi tilasin myös liput parin päivän pikavisiitille Tampereelle heinäkuun alkupuolelle, syy siihen alapuolella.

Romance.

2011-06-03T04:47:00.001+02:00

Laita alla oleva biisi soimaan, se kuuluu tähän postaukseen.

Minun olisi pitänyt kirjoittaa tästä jo aiemmin, mutta koska en saanut kuvia koneelle päätin odottaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vaikka minä ja Tom Ivar olemme kesän loppuessa eroamassa minun muuttaessa pois Norjasta, olen itse yrittänyt kovasti olla ajattelematta asiaa. Kai sitä kuitenkin koittaa tiedostamattaan etäännyttää itseään siitä toisesta, niin ettei se viimeinen eron hetki tuntuisi niin pahalta. Mutta sitten mieleen tulevat ne ihanat hetket, ne hellät sanat ja kosketukset, omat jutut joita ei pysty selittämään toisille vaikka kuinka kovasti yrittäisi.

Ja sitten päähän tulee ikävemmät ajatukset, entä jos se toinen olisi jo täysin valmis siirtymään eteenpäin, entä jos se ei enää välitä? Se sattuu enemmän kuin uskallan myöntääkkään, en uskalla ajatella kesän loppua. Pystynkö itse päästämään irti vai jäänkö roikkumaan?

Tiistaiaamuna töistä palatessani olin erittäin väsynyt ja itkuinen, olin varma että Tom Ivar ei enää välitä, kunhan odottaa että minä olisin poissa jaloista ja hurja sinkkuelämä saisi luvan alkaa. Sitten se tulee kotiin kaupungilla käymisen jälkeen kauneimman kukkapuskan kanssa jonka olen koskaan saanut.

I don't know how else to put this
It's taken me so long to do this
I'm falling asleep and I can't see straight
My muscles feel like a melee
My body's curled in a U-shape
I put on my best but I'm still afraid

Propped up by lies and promises
Saving my place as life forgets
Maybe its time I saw the world

I'm only here for a while
But patience is not my style
And I'm so tired that I gotta go

What am I supposed to hide now?
What am I suppose to do?
Did you really think I wouldn't see this through

Tell me I should stick around for you
Tell me I could have it all
I'm still too tired to care and I gotta go

I get to go home in one week
But I leaving home in three weeks
They throw me a bone just to pick me dry

I'm following suit and directions
I crawl up inside for protection
I'm told what to do and I don't know why

I'm over existing in limbo
I'm over the myths and placebos
I don't really mind if I just fade away

I'm ready to live with my family
I'm ready to die in obscurity
'Cause I'm so tired that I gotta go

Where am I supposed to hide now?

What am I suppose to do?
You still don't think I'm going see this through

Tell me I'm a part of history
Tell me I can have it all
I'm still to tired to care and I gotta go

Turha varmaan kertoa että kyyneleet juoksivat poskilla pelkästä helpotuksesta. I am still loved.

Minun oli muuten pakko kertoa sille mitä olin ajatellut, ettei se luule että olen joku hormoonihirviö, joka pillittää jokaisesta pikkujutusta. Kuinka väärässä sitä voikaan olla.

PS. Stone Sourin Zzyzx Rd. on ehdottomasti yksi tärkeimmistä "meidän" biiseistä, sitä kuunneltiin kun tapasimme Teneriffalla yli kolme vuotta sitten, en varmaan voi koskaan kuunnella sitä ajattelematta Tom Ivaria.

Turreryhmien paluu.

2011-06-02T10:03:00.000+02:00

Nyt oon saanut jo kerättyä kasaan niin paljon kuvia, että kohta alkaa tulla lisää juttuja Kreetalta, jee! Töissäki on yöllä varmaan hiljaista kun on tälläinen pitkä viikonloppu tiedossa...

Tai no, aasialaiset, ranskalaiset ja saksalaiset turreryhmät on saapuneet taas Scandinaviaan. Se on uskomatonta miten huonoa englantia ne puhuu (varsinkin ranskikset ja sakemannit) - osaavat just ja just sanoa "room" tai "hello", jotkut eivät edes sitäkään.

Saksalaiset ovat yleensä TOSI vanhoja, ja niillä on lompakot täynnä 50 euron seteleitä ja matkashekkejä, joilla ne sitten yrittävät maksaa tai vaihtaa niitä käyväksi rahaksi. Eurot meillä kyllä käy, mutta ne matkashekit, nou nou. "We are not a bank." Mutta eihän ne ymmärrä sitä.

Aasialaiset nousevat ylös kello viisi jos lähtö hotellilta on kahdeksalta. Vartin yli viisi ensimmäiset rupeavat tulemaan alas toppatakeissa (kyllä, kesälläkin) ja lähtevät ulos harrastamaan joko lenkkeilyä, jossa ei liikuteta käsiä laisinkaan (kuvitelkaa että yläkroppa olisi halvaantunut) tai tai-chitä (harvemmin), joka on itseasiassa mielenkiintoista katsottavaa. Tämän kesän hitti tuntuu kuitenkin olevan sauvakävely. Suurimmalla osalla on omat sauvat mukana ja ne kädessä vedetään sitten rinkiä pitkin pihaa. Siinä on normivierailla ihmettelemistä: 50 japanilaista tai kiinalaista, kaikki samanvärisissä toppatakeissa sauvat räpylässä. Tämän lisäksi aasialaiset pitävät kamalaa räänkurlausääntä. Siis tiedätte varmasti sen kun jollain on kurkussa karmee mälli jotain limaa ja se yrittää saada sen liikkeelle. Noh, sitten nämä vielä sylkevät sen ulos sisällä, onneksi kuitenkin roska-astioihin... Mutta silti! Miten ällöä?!

Aasialaisethan tunnetaan myös kamera kaulan ympärillä liikkumisesta. Aamulenkin jälkeen vuorossa onkin kuvaussessiot aulassa. Jokaisen erilaisen tuolin/pöydän/seinän/kasvin/roskakorin kohdalla pitää ottaa kuva. Ja tietysti pariskunnan molemmista osapuolista tarvitsee omat kuvat. Ei siinä mitään, meidän hotellihan on ihan sikahieno, mutta kun ne sitten haluaa meistä työntekijöistäkin kuvia. Jos minulta kysyttäisiin lupaa, niin sanoisin varmasti kyllä, mutta kun ei ne tajua. Ne kaivaa kameran laukusta ja tulee röyhkeästi vain räpsäisemään kuvan. Nyt olenkin ruvennut piilottelemaan, "tiputan" kynän lattialle ja pitää kumartua nostamaan sitä tiskin takaa juuri kun kuvaa ollaan ottamassa, taikka sitten kyyhötän tietokoneen näytön takana. Joskus marssin suoraan takahuoneeseen kun kamerat alkavat laulaa. Kiinnostaisipa tietää monenko perheen loma-albumiin olen päätynyt.

Ravintolalle ryhmät ovat melko hankalia, ne tulevat kaikki yhtä aikaa, eli ruokaa pitää olla saatavilla huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Saksalaiset ovat ihania ja yleensä käyttävät samaa lautasta koko ajan, jotkut jopa siivoavat ne itse pois pöydistä. Kun taas sitten nämä aasialaiset vieraat... Ottavat pari kiloa ruokaa lautasille, josta tulee sitten tietysti syötyä vain murto-osa, koko pöytä on täynnä roskia ja ruokaa ympäriinsä. En tiedä miksi käytöstavat pitää jättää kotiin lomalle lähtiessä.

Ranskalaisista en voi sanoa pahaa sanaa. Ne ovat herttaisia tullessan, bonjour, sekä lähtiessään, merci.

Tarkoitus ei oikeasti ollut kirjoittaa tästä aiheesta tänään, mutta jotenkin vain hairahduin. :D Varmasti enemmänkin juttua riittäisi oudoista asiakkaista jos vain ajatukset kulkisivat paremmin.

Perkules, mun oli oikeasti tarkoitus liittää tähän postaukseen kamerasta tuoreita kuvia tältä aamulta, mutta muistikortinlukija taitaa olla paskana. Mitäköhän mää nyt taas onnistuin tekemään... Uusi tietokone olis kova juttu. Ei kyllä taida olla varaa ihan just nyt.

Loppuun vielä Y-kappale, tämä on varmasti jo blogissa ollut aiemmin, mutta on vaan niin hyvä. Kuunnelkaa molemmat versiot ja rakastukaa.

Tässä alla olis samasta biisistä vielä se alkuperäinen versio. I love 'em both!

X and Y.

2011-06-01T09:48:00.001+02:00

I dive in at the deep end / You become my best friend / I wanna love you but I don't know if I can

Oikeesti, pahoittelen tätä mun hiljaiseloa. Oon vaan ollut niin kipee ja töissä on ollut kova kiire niin en oo pahemmin kerennyt käydä lomakuvia läpi enkä muutenkaan osaa kirjoittaa mitään syvällisempiä tekstejä ja kuvailla kovin hyvin mitä tunnen juuri nyt.

Musta tuntuu kuitekin juuri nyt siltä kuin olisin heittämässä hukkaan jotain kallisarvoista.

Entä jos herään joku päivä ja tajuan tekeväni/tehneeni kamalan virheen?
Miten jo tässä vaiheessa voi tulla pupu pöksyyn vaikka mitään ei oikeastaan ole edes tapahtunut?

Kuvassa minä (ihan kuin ette jo tunnistaisi) tänä aamuna, töistä tulossa, hississä koska oon liian laiska nouseen portaita, valmiina menemään nukkumaan. En ymmärrä miks vieläkin kukun ylhäällä. Pakko painua peiton alle just nyt. Voi nyyh, masispäivät ei oo kivoja.

Lisää vihreyttä.

2011-05-29T13:39:00.000+02:00

Koska Kreetan kuvat odottavat vielä koneella niin voin laittaa teille lisää keväisiä kuvia Drammenista. Ihana vihreys ja kesän tuntu ilmassa, näitä kuvia katsellessa tulee ikävä noita lämpimiä päiviä.

Eilinen meni Hamarissa pyöriessä, tänä iltana jo takaisin töihin... Paluu arkeen on kamalaa.

Feeling like a princess!

2011-05-27T22:32:00.000+02:00

Norjaan kotiuduttiin aikaisin tänä aamuna, matkasta on edelleen paljon kerrottavaa ja kuvia paljon julkaistavana. Niitä kertomuksia ennen haluan kuitenkin jakaa kanssanne eilen koetun jutun, joka sai minut tuntemaan itseni erittäin fiiniksi daamiksi.

Kävin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa manikyyrissä ja otin kestolakkauksen siihen päälle. Lakan tulisi pysyä kynsissä puolestatoista viikosta kolmeen, katsotaan nyt sitten. En voinut ottaa kirkasta väriä työn takia, mutta innostuin sitten kuitenkin koristamaan nimettömiä kukkasilla... Katsokaas itse. (Se yksi piilossa oleva kynsi joutui onnettomuuteen ja on siitä syystä lyhyempi eikä täten mukana kuvassa.)

Omat kynnethän mulla on aina olleet helposti lohkeilevat ja liuskoittuvat, sekä olen pureskellut niitä koko pienen ikäni. Tuo pureskelu loppui kuitenkin tuossa noin kuukausi sitten ja noh, tässä lopputulos. Todellakin ymmärrän nyt miksi ihmiset käy manikyyreissä tai pedikyyreissä (joka on itsellä vuorossa joskus tulevaisuudessa), on se niin rentouttavaa kun joku passaa. :) Haaveissa on geelikynnet, katsotaan sitä nyt sitten...

PS. Ei sitten mitään kuittailua nakkisormista, I know already! :D

Koirakuumetta pukkaa!

2011-05-25T09:00:00.001+02:00

Suomessa on aina niin ihana lomailla kun siellä näkee niin paljon eläimiä ja niitä saa sitten kans paijailla!

Onhan niitä Norjassakin, mutta en tunne oikein ketään koirien/kissojen omistajia. Ainoastaan yhden jolla on käärme ja siitä ei oikein ole siliteltäväksi. Tai on, mutta... Yäääk. Ei toimi mulle. Niin ja yhdellä oli hamsteri ja sitä paijailinkin paljon ennen sen menehtymistä. Mutta ei hamsteriakaan voi kunnolla halailla.

Voidaan kuitenkin kaikki ihastella Maikun söpöliiniä (omien koirakuvien puutteessa) ja sanoa yhteen ääneen awwwwwww. :) Maikulla on muuten synttärit tänään (ainakin tämän jutun pitäis siis olla ajastettu - mutta kuka tietää, nää Bloggerin ajastukset ei aina toimi), joten isot synttärionnittelut sinne suuntaan!

Kippeenä. :(

2011-05-24T07:52:00.001+02:00

Toissapäivänä me suunnattiin pienelle roadtripille, käytiin ajalemassa vuoristossa ja pötköttämässä paratiisirannalla. Tämän kaiken seurauksena ollaan ilmeisesti molemmat kipeinä, matkakumppani kun ei ole vielä päässyt sängystä ylös. Itse olen ollut eilisestä asti kuumeessa ja kurkku tukossa, pakko varmaan tänään mennä apteekkiin kyseleen josko niillä olis jotain joka helpottais oloa, lääkärille asti en jaksais vaivautua.

Roadtripiltä tulee varmasti enemmän kuvia, mutta en ole vielä käynyt läpi niitä miljoonaa kuvaa, jotka apukuski otti minun ajellessani, enkä viitsi ihan summanmutikassakaan niitä valita. Niin joo, ja tämä tauti on tosiaan peräisin tältä kyseiseltä ajelulta, ikkunat oli auki tai ilmastointi päällä ihan koko matkan. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Löysin muuten Cubuksesta ennen matkaa ihanat shortsit joista näkyy pikkasen tuolta Henkkiksen paidan alta. Me loves!

Hukattu päivä.

2011-05-22T08:38:00.000+02:00

Ensimmäinen päivä ja ilta olivat onnistuneita, mutta eilinen oli täysin hukkaan heitetty. Syyksi voisin tietysti mainita ne aivan liian monet tequila-shotit kello kolmen jälkeen aamuyöllä vanhan ystävän kanssa. Eilen pään nostaminen tyynystä tuntui aivan liian kamalalta, tosin kävimme illalla syömässä crepit Crazy Tastessa hyvän opasystäväni H:n kanssa ja ajelemassa Haniassa.

Nyt netti ei sit enää pelaa, eli lisää kuvia seuraa jossain vaiheessa...

Seuraavaksi suuntaamme vuokraamaan auton ja huristelemme kohti Elafonissia ja Paleochoraa. :)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

2011-05-20T18:31:00.000+02:00

Tax-free ostoksia kentällä. Vanhan ystävän kanssa matkustaminen. Ärtyneitä norjalaisia koneessa. Toisen vanhan ystävän tapaaminen Kreikassa. Paljon odotettua kivempi hotelli (jossa on myös nettiyhteys - siis ihan mahtista!). Hyvää säätä ja bisseä. Feels like summer!

Eka päivä Kreetalla on ollut ihana, ollaan kävelty Plataniaksessa ja juotu loman ensimmäiset oluet rannalla. Myös loman ensimmäiset palovammat on saatu hankittua. Kohta suuntana Platanias, Haroupia-ravintola sekä "yöklybit" - ainakin Dielefsis. Laters!

Kuumalle hiekalle...

2011-05-19T06:16:00.000+02:00

No niin, nyt alkais viimeisiä minuutteja vaille olla tämä kymmenen yön putki valmiina. Pienten kauneusunien jälkeen minä ja tämä tsyby hypätään koneeseen ja hurautetaan...

... minnekäs muualle kuin Kreetalle Haniaan! :)
Call me boring, mutta oikeesti rakastan sitä saarta.

Pakko painua nukkumaan, alkaa niin nää parin viime päivän univelat tuntumaan jäsenissä etten pian pääse iltapäivällä sängystä ylös.

Perillä saarella ollaan joskus puolenyön aikaan, hotellista ei oo vielä tietoa, jokerimatkalla nimittäin mennään. Toivotaan että jossain välissä kerkeäisin kertomaan lomatunnelmia. Mikäli en, niin ei muuta kuin kuulemisiin! Norjaan paluu on 27.päivä.

Juhlapäivä.

2011-05-18T07:01:00.000+02:00

Juhlaa paraatipaikalta, keskustan humua ja ihmisvilinää, namisiideriä ja kaksi tuntia unta ennen töihin menoa. Niistä oli Emmin 17.mai tehty.

Nyt väsyttää. Ei muuta kuin kotiin pakkaamaan.

17.mai

2011-05-17T00:35:00.000+02:00

Tänään Norjassa on taas se päivä. Se päivä kun liput nostetaan salkoihin, kun kansallispuvut kaivetaan ulos naftaliinista ja ihmiset astelevat kaduille ilmapallojen kanssa. Se päivä, kun torvisoittokunnat marssivat pitkin katuja. Se päivä kun kaikki norjalaiset rakastavat toisiaan. Se päivä kun kaikki norjalaiset rakastavat itseään.

Norjan itsenäisyyspäivän juhlintaa ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse, se on suuri juhla, jossa on paljon tunnetta mukana, sitä me-tunnetta. (Juuri nyt Suomessa käydään varmasti läpi varsin samanlaisia fiiliksiä, tosin juhlinta sujunee hieman kosteammissa merkeissä kuin mitä se täällä Norjassa tulee olemaan.)

Kukaan ei ole niin hieno kansa kuin norjalaiset. Mikään maa ei ole parempi paikka asua. Kaikki on niinkuin pitää ja mitään ei pidä muuttaa. Tänään on päivä jolloin kenelläkään ei ole varaa kritisoida tätä upeaa maata, ainakaan jos heiltä itseltään kysytään.

Hyvää 17.maita kuitenkin Norja, norjan kansalaiset ja me kaikki muut, jotka täällä asustelemme.